tiistaina, toukokuuta 26, 2009

Plastu

Työtä työtä työtä - mutta hyvää. Joskus vaan on paljon työtä, toisinaan vähemmän. Joskus ollaan Ellun kanat. Mua on viime aikoina naurattanut se että olen, tosin vähenevässä määrin, taipuvainen olemaan valmiiksi jännittynyt haastavia hetkiä varten myös silloin kun ei ole mitään tehtävää eikä stressattavaa. Absurdia! Tu-dum, ta-dam. Onneksi on orvokki, vahaliina, nokkonen & moni muu!

Matkalle lähtö lähestyy. Ajelemme kesäkuun aikana pitkin Amerikkaa. Bloggaamme sieltäkin, ei tosin tässä osoitteessa. Eräs ystävä tulee siksi aikaa asumaan meille, talonmieheksi, kastelemaan kukkia ja kasvimaita ja kenties vapauttamaan ruokakasveja ei-ruokakasvien (joita joskus rikkaruohoiksikin kutsutaan) pahimmilta invaasioilta. Pitämään mökin seiniä vinossa, kattoa kallellaan ja lattiaa likaisena!

KAGEIDUM!
Jotta voisin paremmin syödä sinut!

5 kommenttia:

hanne virtauksesta kirjoitti...

oi mkä ihana reissu sinulla edessä!!!
varmasti matkakuume alkaa vaivata...
minäkin haluaisin päästä käymään joskus atlantin takana...

Katri kirjoitti...

Hyvää matka Anu ja koko perhe!

Anu Välitalo kirjoitti...

Kiitos oi naiset! Jännää on! Mä en alunperin ollut innoissani, kuulosti rankalta retkeltä pikkulapsen kanssa, mutta mies on puhunut mut ympäri (väsytystaktiikka) ja nyt alan olla jo vähän matkamielellä. :)

Me on tässä kevään aikana tehty harjotusreissut Pietariin ja Tukholmaan, ja ne on menny niin kivasti että mäkin alan uskoa että kyllä sitä lapsen kanssa voi vaikka mitä. Kun ei vaan itte ole liian väsynyt - enkä mä nyt ole.

Unknown kirjoitti...

Voi Anu!
Teette unelmieni matkan! Ihanaa reissua koko perheelle.
t. Maija

Anu Välitalo kirjoitti...

Hellurei Maija
Hassua kun tämä on niin monien muiden unelmien matka, mutta ei minun! :D

Toisaalta, minä en olekaan oikeen unelmoija... enköhän nauti reissusta vaikka en ole siitä osannutkaan unelmoida, yleensä niin kumminkin käy kun saan jotain hyvää jota en ole tullut aatelleeksi etukäteen. Hehee.