torstaina, elokuuta 22, 2013

Seikkailu

Kaikki mikä kurottaa korkealle, yhtyy pilveen. Valo sirottuu, varjo katoaa. Kurkussa vanha kipu, mielessä uusi idea, kaikenlaisia kaksinaisuuksia, kontrasteja yhä tarvitaan, havaitaksemme valon, tunteaksemme ilon. Mutta saapuu aika, se on tässä mutta vielä käpertyneenä, jolloin sanomme: tämä ja tuo on on nähty, tiedämme jo, emme tarvitse lisää kokemusta! Sanomme: Kiitos! Kiitos! Kiitos!
Hei uusi sivu elämässä! Olen tässä!
Meille on annettu kädet joilla tunnustella.
Tervehdin sinua nostamalla käteni ilmaan! Tunnut, voimistut kädessä!
Kädet ovat etevät sivelemään, painelemaan, raapimaan, hyväilemään, tasoittamaan, niin etevät että unohdan niiden antenniluonteen. Ja kuitenkin kaikella on värähtelynsä, heikko tai vahva, hieno tai karkea, imevä tai hylkivä. Sinun: pistelevä, kupliva.
Tuo nainen ja tuo mies tuolla kerrostalon parkkipaikalla, nunna ja rabbi? Rakennusmies ja siivooja (pysähtyneinä puhelemaan ennen töihinlähtöä)? Olemme kulkeneet niin pitkän tien. Vieläkään en näe loppua, joskin horisontissa tie katoaa pisteeseen - aistiemme temput. Sora jalkapohjieni alla.
Vastaanottimia, lähettimiä, mastoja, lautasia, yli ajan ja paikan kurkottimia, kuinka yli-luonnollisia ovatkaan nämä säteet joka lävistävät rakentamamme maailman. Mehiläiset eivät löydä kotiin, me jäämme silmät auki sänkyihimme: pikku kojeisiimme tupsahtelee painottomia merkkejä, kuvia, tunnustuksia, tietoa. Keräämme sitä kennoihimme hyristen, muunnamme hunajaksi, kullaksi. Kylmien tullen joku vaihtaa sen valkoiseksi sokeriksi. Silkkaa nopeaa energiaa. Elämme pyrähdyksin. Uupuneina.
En tiedä miten jouduin tänne. Hämä-hämä häkki on kiivennyt langalle, valmiina iskemään, hyvä luoja, kuteeni ovat viimeisintä huutoa!
Miksei tuo peto sotkeudu omaan seittiinsä. Toisaalta, sehän aikoo viettää tässä loppuelämänsä, vaanien, kun taas minä ­- lähden!

Tarujen terää siinä tarvittin, kyllä, jos joskus tahdot kuulla koko tarinan, mutta olen nyt vapaa, tunnen jotain hyvää, hyvä, ei, se ei ole tämä sana, vaan tämä, juuri tämä hyrinä jalkapohjissa, suihkumoottorini kehräävät hiljaa! Nyt ei ole aika lentää, on aika kehkeytyä. Lähellä pilviä. Vuori se on tämäkin, kivikennot.