maanantaina, toukokuuta 07, 2012

Laaksosta palautunut

Ahhh miten ihana on aamupala. Se on ehkä mun mieluisin hetki päivässä. Jos muita hetkiä ei lasketa, hih. Tänään murskattuja pähkinöitä sekä mansikoita ja mustikoita jukurtin ja hunajan kanssa. Ja mustaa kahvia.

Olin viikon Englannissa Clive Tempestin chi kung -kurssilla. Palasin loppuviikosta joten sielukin on ehtinyt matkustaa takaisin Suomeen ja matka tuntuu jo sillä tapaa etäiseltä. Mutta magia ei ole kadonnut. Tuntuu että nuorruin viikossa kymmenen vuotta. Ja se näkyy myös kasvoista.
(Kirjoittaminen tuntuu oudolta, sympaattisen kömpelöltä. Olen viime aikoina sukeltanut visuaalisuuden maailmaan syvemmälle kuin koskaan ennen, ja kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle. Sanojen nyanssit eivät suorastaan tyrkytä itseään lausetta muodostaessa. Hmm, nyt kun rupesin asiasta puhumaan niin taas aistin sen olemassaolon - merkitysten loputtoman kudelman joka mieluusti antautuisi uppoutuvan käyttöön.)

Ennen matkaa olin hyvin uupunut. Elämä oli tarjoillut monen kuukauden ajan useita melkoisia psyykkisiä ja fyysisiä haasteita ja lopuksi vielä hyvin intensiivisen työrupeaman. Tunsin jo voimieni karkaavan. Tein chi-harjoituksen joka aamu mutta siitäkin oli tullut jotenkin väsähtänyt eikä se enää antanut energiaa. Sen funktio oli kuitenkin se että pystyin pitämään sitä yllä ja tuntemaan että teen parhaani. Kuten takuulla teinkin. No, viikon aikana Englannissa opiskelimme tuttua shibashia eli kahdeksantoista liikkeen sarjaa ja teimme uutta seitsemän liikkeen Dragon and Tigeria. Merkillistä miten shibashin yksinkertaiset liikkeet saavat aivan uusia merkityksiä ja voimia ja vivahteita joka kerta. Liikeratojen kaaret, spiraalit, avautumiset ja sulkeutumiset, jalkapohjia hierovat nousut ja laskeutumiset tavallaan lataavat tai pumppaavat ruumiin täyteen uutta voimaa. Emme ainoastaan työskennelleet omassa ruumissamme ja sen tietoiseksi tekevässä liikkeessä, vaan kuljimme nummilla ja laaksoissa ja putouksilla ja rantakallioilla ollen osa tätä valtavaa suurempaa ruumista eli maata ja sen energian eri vivahteita.

Kurssin teema oli "Chi of Valley", mikä, hih, kuulostaa aika mielikuvitukselliselta pienen skeptisen minäni korvaan. Että eri maanmuodostelmilla on omanlaisensa energiat (kuten laaksolla laskeutuva, maadottava, esteitä ja kovettumia vääjäämättä pois huuhtova energiansa) ja niiden kanssa - tai luona - työskennellessä saamme voimakkaamman kosketuksen johonkin tietyntyyppiseen energiaan joka osaltaan palvelee laajempaa tarkoitusta - tuoda tietoisuutta elämään. Skeptinen minäni istuu nyt aika hiljaa. Kokemus on sitä vahvempi.

Dragon and Tiger -sarjaa teimme siis ensimmäistä kertaa. Se tuntuu hyvin voimalliselta harjoitukselta. Elokuussa, jos luoja suo, on seuraava mahdollisuus opiskella sitä Clive Tempestin kanssa Suomessa (jos ketä kiinnostaa, kysy lisää, Clive pitää silloin myös shibashi-kurssin vasta-alkajille, ja voi olla että tämä on viimeinen mahdollisuus hypätä uutena mukaan hänen opetukseensa). Meanwhile, aion kyllä hankkia Bruce Frantzisin kirjan Dragon an Tiger - Medical Qigong. Frantzis puolestaan on Clive Tempestin opettaja (tai yksi niistä).

Olen vieläkin väsynyt kun en edelleenkään nuku kovin hyvin mutta nyt mulla on ihan uusia voimia sietää painetta, elpyä ja pehmetä ja keventyä ja tulla tyhjemmäksi. Ja välineitä ylläpitää sitä.

Olen kiitollinen.