torstaina, toukokuuta 23, 2013

Silkkiä vaan

Lihan rinnassa on solmu, sininen helmi, jota liha näpelöi. Puissa jylisee pystysuora valta, mahla juoksee, joet juoksevat valtamerten vaahtoon, linnut kieppuvat valtion ilmatilassa.
Metsä natisee, palokärki. Nousee myrsky, pirstoo karttakepin, pirstoo! Äkkiä
hiiskuva tyven, marjat kypsyvät.

Helmi tipahtaa rintataskusta polulle, hajottajat havahtuvat, mato viistää ahneen viivan. Liha höyryää hiiliyhdisteitään, puuvartiset vetävät syvään henkeä, liha hengittää puita. Kutojat kutovat puvun, liha kruunataan, sitten juodaan, sitten lauletaan,
aurinko laskee, kierrämme sen ympäri
sinisen silkkinauhan.