Edistystä

Miehen veli oli meillä muutaman päivän. Viimeisenä iltana hän kehui meidän pöperöt maasta taivaaseen. Oli pakko kysyä: huomasitko että me on koko ajan syöty kasvisruokaa? Hän äimistyi. Lappilainen moottorikelkkamies, paatunut lihansyöjä. Olin aika ylpeä.

Miehen veli lähti, sitten tuli vappuvieraita kahtena päivänä. Kivaa oli, mutta väsähdin lopulta ihan täysin. Eilen illalla olin niin voimaton, että lapsen hampaiden (niiden kuuden) peseminen tuntui täysin ylivoimaiselta. Ja viime yönä sitten nukuinkin koko yön! Koko yön! Seitsemän tuntia! Ihan itse! Mistä täältä saa talonkokoisen huutomerkin? Heräsin vain kerran vessaan. Sitten en heti uskaltanut käydä takaisin makuulle kun pelkäsin että jään pyörimään. Rupesin muka meditoimaan sängyssä istualtani. En oikein muista mitä sitten tapahtui. Heräsin aamulla.

Kyllä tämä tästä!

Poika opettelee liikkumaan. Se kieriskelee, yrittää ryömiä eteenpäin (mutta raahautumista se vielä ennemminkin on) , nousee jatkuvasti nelinkontin ja heijaa itseään ees taas, koettaa nousta pystyyn kun löytää sopivan korkuisen tason. Istuu, muttei vielä osaa nousta itse istumaan. Älyttömän hauskaa! Mahtava iso iloinen makkara. Kohta ei tarvitse pyyhkiä pölyjä kun se nuohoaa paikat. Olen nautiskellut niistä viimeisistä hetkistä kun voin istuskella lattialla sen vieressä lukemassa lehteä ja juomassa kahvia. Kohta mennään, eikä istuskella.