Vatsasta puhuja

Mies ehdotti yksi ilta, että piirtäisimme molemmat aina jonkin saman asian ja sitten verrattaisiin piirroksia. Hän "ei osaa piirtää", minä taas teen sitä (usein) työkseni. Mies kikatti tikahtuakseen vertaillessaan piirroksiamme kebab-annoksesta, meidän autosta, hevosesta. Mutta kun sitten piirsimme molemmat kuvan itsestämme, tuli miehen omakuvasta paljon näköisempi. Minä olen jotenkin kadottanut sen, miltä näytän. Ei ole ollut aikaa katsella peiliin pitkään aikaan ja ulkonäkö on tietysti muuttunutkin. Olin hämilläni koska olen aina ennen helposti osannut piirtää itseni. Nyt olen sitten välillä luonnostellut itseäni ja välillä alkanut tavoittaa jotain nykyisestä ulkonäöstäni. No, ikä näkyy, ja raskausaika, ja kevään unettomuuskin. Se kuuluu asiaan että kokemukset jättävät jälkensä, mutta kuitenkin asia on myös vaivannut, ei rypyt ja semmoiset vaan jostain syystä erityisesti vatsa. Se ei ole enää litteä. Oli hämmentävää kun kroppa muuttui raskaudessa ja synnytyksessä niin nopeasti, kun muutokset yleensä hiipivät pikku hiljaa. Piirreltyäni itseäni silloin tällöin menin eräänä iltana alasti vessaan ja katsoin peiliin. Yhtäkkiä hyväksyin täysin sen mitä näin. Tuntui hyvältä. Tuommoinen naisihminen.

Lähden pojan kanssa viikoksi reissuun kun mies lähtee työmatkalle. Voi olla etten pääse tai ehdi sinä aikana kirjoittamaan. Hyviä päiviä sinulle, kuka ja minkä näköinen tällä hetkellä oletkin. Tää on muuttumisleikki.