Unta!

Viime yönä nukuin varmaan kolmen tunnin pätkän sikeää unta ihan omin voimin, ja senkin jälkeen torkuin moneen otteeseen! Tää on ennätys kuukausiin! Ilmeisesti olen edeltävinäkin öinä nukkunut hiukan. En ole ottanut nukahtamislääkettä peräti kolmeen yöhön, eikä mun ensi yönäkään tarvitse koska en ole lopen uupunut.

Mistä tämä johtuu? Olen käynyt pari kertaa hypnoosissa unettomuuden takia. Ehkä se alkaa vaikuttaa? Lopetin imetyksen, ehkä hormonitasapaino on normalisoitumassa? Viime yön unta edesauttoi varmasti se, että juoksin illansuussa tunnin hikilenkin. Mutta kun talvella kävin hiihtämässä, se ei silloin lainkaan taannut unta. Jotain on siis muuttunut, muuttumassa.

Tein myös ajattelulle myönnytyksen. Huomasin että ajattelen päivän mittaan monta kertaa: "olen uneton" tai "ensi yönäkään en saa unta". Totesin että nämä ajatukset ovat hyvin haitallisia, ja kun en kyennyt niitä estämään, päätin että joka kerta, kun ajatus tulee tai meinaa tulla, ja varmuuden vuoksi vähän useamminkin, ajattelen ääneen tai mielessäni: "Nukahdan hyvin. Nukun hyvin." En mä itse asiassa tiedä, onko sen sanominen mitään ajattelua, ei siihen liity mitään muuta kuin nuo sanat. Ei edes mitään tunnetta. Silloin unen kannalta haitallinen ajattelu yleensä lakkaa. Tääkin on vähitellen tuonut levollisemman ja luottavaisemman olon.