Heti kun olin kirjoittanut niistä kahdesta peräjälkeen toistuvasta päivästä, jotain tapahtui. Tai lakkasi tapahtumasta. Kun olin nähnyt kuvion. Joka toinen yö on edelleen uneton mutta en jaksa nyt kärsiä siitä niin. Jos rupeaa tulemaan kurja olo, sanon miehelle hänen töistä tultuaan, että nyt minä joko joogaan tai sitten rupean valittamaan. Hän yleensä ehdottaa joogaa. Harjoituksen jälkeen makaan parikymmentä minuuttia hiljaisuudessa tai kuunnellen rentoutuslevyä. Sen jälkeen olo on uusi.
Olen muuten jo kolmesti tänä talvena pysäyttänyt alkavan flunssan joogaamalla. Viimeksi eilen. Astanga joogalla siis. Tiedän jo, että kun kurkussa alkaa karvastella, mun pitää mahdollisimman pian tehdä kevyehkö tunnin mittainen harjoitus. Joka kerta on tepsinyt. Olo on sen jälkeen täysin terve. Harjoitus täytyy tehdä ajoissa - jos kuume on ehtinyt nousta, ei joogaa(kaan) suositella. Orastavaan migreeniin jooga tepsii myös. Ei yhtä varmasti kuin flunssaan, mutta usein kumminkin. Vaikka astanga on hyvin fyysistä, se ei nähtävästi ole samalla tavalla urheilua kuin joku toinen laji – jos lähtee lenkille alkavassa flunssassa, tulos on aika selvä. Ja migreenissä tekee yleensä mieli vain maata liikkumatta paikoillaan. Astangan tulihengitys tosiaan laittaa jotain liikkeelle kehossa. Ja mielen hiljeneminen luo tilaa paranemiselle.
Aikeeni oli kirjoittaa jotain runollista, koska olen edelleen kovin innoittunut Neljästä kvartetosta. Tämä merkintä oli vähän käytännönläheisempi. Mutta sanottakoon loppuksi kuitenkin, että runous on verraton väline, öö, ykseyden ilmaisuun.
Muistan, kun joskus luin Korkean Veisun ja yhtäkkiä tajusin, että nuo eivät ole vain assosiaatioita tai vertauksia tai vastaavuuksia. Ne ovat... kirjaimellisia. Sanoja. Rakkaus on sitä että kaikki on yhtä. Hedelmät, liljat, orjantappuratkin, ne ovat sen lopulta saman asian ilmausta kuin miehen ja naisen välillä vallitseva rakkaus. Voi! En osaa ilmaista tätä täsmällisesti, tajuatteko mitä tarkoitan!? Sanat, kaikessa vaillinaisuudessaan, voivat näyttää sen mitä muuten on vaikea näyttää? Me emme ainakaan kovin usein, päivätajunnan tilassa, näe omenaa ja rakastettuamme samana asiana, mutta runo voi ilmoittaa sen olevan niin.
7 kommenttia:
Löytyi pikku uutinen verenpaineen ja migreenin yhteydestä – siis että korkea verenpaine vähentää migreeniä. Samalla muistin kuulleni puolitutusta A joka toisinaan saa poistettua orastavan migreenin syömällä salmiakkia. Täytyy joskus kokeilla.
Aijaa, kiinnostavaa, mullakin on aina ollut oikein hyvä (alhainen) verenpaine. Täytyy tosiaan kokeilla!
Mutta sanottakoon loppuksi kuitenkin, että runous on verraton väline, öö, ykseyden ilmaisuun.
runous sanoo
suoraan sen
mitä ei voi
suoraan sanoa
Juuri niin, Olematon!
Juuri niin!
onko käytännöllisyys romanttisen rakkauden vihoollinen?
Minä en varmaan ole romantiikan ystävä, jos sillä tarkoitetaan jonkinlaista tunteiden (emootioiden) ehdoilla elämistä... ainakin minun emootioni ovat kovin ailahtelevia eivätkä ansaitse pomon paikkaa. Nähdäkseni rakkaus ei lopulta ole tunne, vaan jotain paljon suurempaa. Mutta tykkään toki kynttiläillallisista, lusikassa nukkumisesta, hieronnasta, kukista ja sen semmoisesta mitä usein romanttiseksikin kutsutaan!
Käytännöllisyys taas on... käytännöllisyyttä, ei se varmaan ole minkään vihollinen? Jos käytännöllisyys on sitä toimii kun on toimittava ja tekee vain sen mitä on tehtävä ja lepää kun voi levätä, niin sehän on viksua.
Tietysti jos ajattelisi että on käytännöllisyyttä olla naimisissa vaikka ei rakasta toista mutta on yhteinen asuntolaina, niin se on aika outoa käytännöllisyyttä, eihän se ota huomioon kaikkia tosiseikkoja.
Sanoi hän. :)
kiitos anu
maani asukkaat ovat kovin epäkäytännöllisiä.
Lähetä kommentti