tiistaina, helmikuuta 10, 2009

Tolli, suus kii!

Sana kiitollisuus on aika hieno, sitä lausuessa suu käy monia erilaisia asentoja ja vaiheita. Sana soi kauniisti. Kii-tol-li-suus. Olen joskus laulanut sen nimisen laulun. Yhdessä ylämäessä. Kovaa. En muista enää mistä asioista se kertoi, mutta muistan tunteen, tai pikemminkin samantapainen tunne herää nyt.

Ei ole mitään, mistä en olisi kiitollinen. Niin se on, vaikka... kuulostaa vähän uskomattomalta. Sitä ei voi järkeillen selittää. Niin moni asia on pielessä tässä maailmassa, mutta... me emme tiedä mitä teemme. Silloin kun emme tiedä. Siispä ei ole mitään syytöstä eikä ketään syyllistä. Siispä - kaikki on kunnossa. Sovellapa tämä lähimpiin ihmisiisi! Eilen oli taas vähän haastavaa kun mies tuli hiukan myöhässä ja meinasin myöhästyä joogasta.

Tein eilen illalla pienen meditaation, jossa annetaan kiitollisuutta herättävien asioiden nousta mieleen sisäänhengityksellä, ja annetaan kiitollisuuden levitä, tai miten sen nyt sanoisi... annetaan se eteenpäin, ulospäin, uloshengityksellä. No, en osaa selittää, mutta tajuat varmaan. Mies ja poika nousivat ensimmäisten joukossa mielen pintaan; tällä hetkellä kiitollisuus miestä kohtaan liittyy erityisesti tähän, että saan hänen kanssaan harjoitella ja harjoittaa selkeyttä ja läsnäoloa hyvin haastavissa tilanteissa. (Eivät ne ulkoisesti varmaan haastavan näköisiä ole, tämä mies on varsin kohtuullinen olento, mutta sisäisesti, mulle.) Ja oikeastaan pojan kanssa sama juttu; hänen kanssaan olen joutunut ja joudun usein kohtaamaan kärsimättömyyteni, vaatimukseni siitä miten asioiden "pitäisi" sujua, pitkästymisen tunteet, hartiajännityksen... Mutta nyt tuntuu että mikään ei ole paikallaan, kaikki on liikkeessä ja muutoksessa näiden asioiden suhteen. Tai joidenkin asioiden!

Ja sitten tietysti se miten paljon iloa nämä tyypit tuovat ja välittävät ja peilaavat mun elämään!

Kynttilä, jonka olen juuri puhaltanut sammuksiin, savu kiemurtelee tuikeana viivana, steariini värisee ja hohkaa kuumuutta. Puiset lastat, kauhat, voiveitset, joihin tarttuessa kädessä tuntuu yhtä aikaa lämmmin ja viileä, kova ja pehmeä aistimus. Orava joka ilmaantuu keittiön ikkunan taa ja esittää pitkän hyppelehtivän koreografian heinikkoisessa rinteessä juuri kun pojalla meinasi mennä hermot kesken ruokailun, ja painon, melkein imun, ja kihelmöinnin tunne jalkapohjissa, joihin saan aina palata mentaalisilta seikkailuiltani. Olen kiitollinen aistihavainnoille, jotka onnistuvat palauttamaan mut nykyhetkeen. Meinaan kirjoittaa "hyvin" kiitollinen, "äärimmäisen" kiitollinen, tai muuta sellaista, mutta sillä ei ole määrää.

Jos sinulla on hetki, kerro joku asia josta olet kiitollinen.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Niinpä, niitä asioita on todella paljon. Yksinkertaisesti tässä istuessani mulla on asiat todella hyvin. Mulla on lämmin asunto, jossa istua ja terve keho, jonka ansiosta tässä istuminen on mukavaa. On hiljaisuus, on rauha, kiitos siitä.

Marikki Kuusi kirjoitti...

... lapsista... kirjoista, joissa on lohdullisia ajatuksia...

Anu Välitalo kirjoitti...

Ville, toi on mullakin ainaisen ihmettelyn aihe että sisätiloissa on lämmintä ja ruokaa tuntuu riittävän ja terveyttäkin. Tuntuu aivan ylenpalttiselta että mitään ei puutu ja ois vielä vaikka muille jakaa.

Marikki - hyvä kuulla. Kiitos!

Lara kirjoitti...

Siitä, että elämä kantaa ja virta vie. Riippumatta siitä mitä minä teen, uskon, luulen, ajattelen, toivon, kuvittelen tai yritän.

Siitä, että rakkaus on elämän tahto.

Ja siitä, että on niin paljon toisia joita voi halata!

Anu Välitalo kirjoitti...

Ihmeellistä, Lara, ihmeellistä!

secrets kirjoitti...

Olen kiitollinen siitä, että asiat ovat näin hyvin, kun ne voisivat olla niin paljon huonommin. Ulkonakin on kauniin kirpeä sää ja kynttilät tuoksuu hyvältä.

Anu Välitalo kirjoitti...

Erinomainen kiitollisuuden aihe, Secrets. Kiitos. Asiat ovat juuri näin kuin ne ovat. Ei pöllömpää.