Joella on jään päällä vain ohut lumihuntu. Haastavaa mutta hauskaa hiihtää.
Olin eilen Tampereella hiljentymispäivässä. Toisten kohtaaminen läsnäolossa ja ilossa vahvisti jotakin sellaista tietoa, että en ole etsimässä mitään elämältä enkä haluamassa mitään keneltäkään. Ihan ensimmäiseksi en ole vaatimassa mitään itseltäni. Voin nähdä, että mulla on että pidän siellä täällä kiinni jostain vanhasta tai että tunnen ajoittain kärsimystä, ja samaan aikaan olla vaan mikä olen, syyttömänä, häpeämättömänä ja vailla huolia!
Poika juo hyvin intohimoisesti vettä. Se on kiintynyt kirjavaan pieneen huopasydämeen (jonka tuntematon pieni tyttö taannoin lahjoitti miehelle Forumin kulmalla, kysyttyään onko tällä ystäviä), ja kantaa sitä mukanaan poskeaan vasten ja pyyhkii siihen räkänsä.
Suomen paviljonkiin Venetsian biennaalissa 2024
1 vuosi sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti