Mies on lähdössä taas työmatkalle varhain huomen aamulla. Me jäädään pojan kanssa viikoksi kahden. Tuntuu haikealta. Ja tietysti on hieman rankka viikko edessä.
Olen katsellut sitä kun mä teen jotain mitä "ei pitäisi" tehdä sen sijaan että tekisin sen mikä "pitäisi": luen Harry Potteria vaikka pitäis tehdä töitä, rupean kokkaamaan sotkuisesti ja pitkän kaavan mukaan silloin kun olisi aihetta pikaisesti siivota, valvon myöhään vaikka kannattaisi mennä nukkumaan, lorvin, laiskottelen, makoilen, roikun netissä... olen löytänyt tähän kaikkeen uuden vaihteen. Olen ruvennut nautiskelemaan. Joo, tiedetään, ensi viikolla tulee varmaan olemaan aika tiukkaa töiden suhteen koska olen tehnyt kaikkea muuta. Mutta mua ei kaduta, ihanaa, mua ei kaduta, koska olen tehnyt mitä olen tehnyt ja vielä iloinnut joka hetkestä. Nyt vaan maksan viulut. Tai en nyt, nyt mä kirjoitan tätä ja nautin kamomillateetä ja kohta alan hieroa jalkojani. Ahh.
Pian nähdään taas, mitä siis tapahtuu, kun jättää työt kasautumaan. Tästä on vaan nyt ainakin yksi kärsimyskierros pois. Olen mä ennenkin lorvaillut, mutta en näin puhtain sydämin.
Suomen paviljonkiin Venetsian biennaalissa 2024
1 vuosi sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti