Moi! Minä tässä!

Minä olen guru. Viime yön uni muistutti siitä, minkä jo tiesinkin. Ei ole muita guruja, loppujen lopuksi.

Mutta se mies jonka tapasin pari päivää sitten, oli läsnäoleva mies, oli hyvä istua hänen kanssaan, ja jotain uutta avautui.

Minähän en mistään energiavirroista mitään tiedä - tarkoitan etten ole koskaan perehtynyt vaikkapa shakrajärjestelmään tai muihin vastaaviin. Aistit minulla kuitenkin on, tunsin että se mitä siinä tilassa tapahtui oli jotain energeettistä. Myöhemmin minussa heräsi tarve ottaa pikkuisen selvää tietyistä jutuista. Huomasin pian, että mieleni olisi hirmu mielellään ruvennut kehittelemään jotain näiden ideoiden ja käsitteiden varaan. Vaikkapa tukoksia siinä ja tässä energiakeskuksessa! Viime yön uni muistutti, että olennaista on pysyä aisteissaan eikä lokeroida sitä mitä tapahtuu, ainakaan ennalta tiedettyjen käsitteiden mukaan. Muuten olen vain luomassa mielikuvituksellisia esteitä, joiden ylittämisessä sitten taatusti pysyn touhukkaana.

Unessa pikkupojat hankkivat ilotulitteista jonkinlaisia huumaavia palovammoja joiden avulla pääsivät uusille tajunnan tasoille. Herättyäni, vielä unen maailmassa, ihmettelin, lievästi huonovointisena, mitä sitten kun ilotulitteita ei ole saatavilla? Sitä paitsi pojat olivat saaneet aikamoiset paloarvet, ja arpikudos tietysti heikensi uusien ilotulitteiden tehoa. Heh.

Kaikki on niin mielettömän yksinkertaista. Teen mitä teen, perehdyn taitto-ohjelman manuaaliin tai tapoihin mallintaa energian liikettä ihmiskehossa, teen sen tietoisena. Ei väliä, mitä teen, vaan miten teen. "Ratkaisu" kaikkiin "ongelmiin" on vaan läsnäolo. Minä joka havainnoin sitä mikä tapahtuu. Voisin lopettaa blogin pitämisen tähän, koska sanoin juuri kaiken olennaisen.

Kiitos henkiset opettajat, kiitos manuaalit, kiitos rohdot, kiitos lapsenvahdit, kaikki se mistä on jotain apua tai hyötyä käytännön asioissa. Käytännön asioita piisaa. Kiitos tälle viimeisimmälle miehelle, jonka sain tavata. Olen erityisen kiitollinen, että sain olla läsnä kokonaisena, voimakkaana, naisena, havaitsijana. En mennyt ongelmiin enkä humpsahtanut menneisyyteen. Sain sanoa ääneen yhden kamalan jutun eikä siitä tullut pienintäkään ongelmaa. Sain kertoa totuuteni ja kokemukseni ja toinen kuuli ja katsoi ja ymmärsi. Se on iloa se.

Tässä olen! Katsokaa! Jännitystä ruumiissa, minä katselen sitä, annan sille tilaa. Lievää kivun tapaista siellä jossain, sykettä, pistelyä, paljon levollisuutta, rauhaa, kuplivaa iloa, hiljaisuutta. Tilaa!

Nyt tiedätte kuka minä olen, ettekä kuitenkaan.