Siedettävä keveys

Tämä vuosi on ollut uudenlainen. Olen nähnyt selkeämmin omia piintyneitä kuvioitani ja katsellut niitä tunnustellen, jotenkin rauhallisempana ja kevyempänä. Ilman odotuksia, siis aina kun olen voinut. Ja kas kummaa, kuviot ovat lähteneet liikkeelle, elämään, muuttumaan. Vähän kuin katselisi lehtien putoilua vaahteroista ja sitä miten ne asettuvat uusiksi sommitelmiksi maahan.

Näen useammin, että tämä kaikki on leikkiä, jota minä katselen, kaikki nämä tapahtumat, muutokset, kivut, ongelmat, henkilöt, tunteet... ja minä vaan katselen ja ihmettelen. Välillä, aika useinkin, mua vaan naurattaa. Kaikenlaisia kohtaamisia, tulijoita, menijöitä, ajatuksia, hirviöitä! Merkillinen maailma.

Olen tänään menossa tapaamaan miestä, jota, no, en osaa paremminkaan sanoa kuin että olen kuullut kutsuttavan guruksi. Soitin hänelle mielijohteesta kerran kun olin migreenin kourissa ja hän lupasi ottaa vastaan. Aihe on siis migreeni, jollain tapaa, ainakin olevinaan, mutta mua rupesi melkein heti soitettuani huvittamaan kamalasti. Mitähän tämäkin merkitsee? Miksi menen sinne kun mulla... ei ole mitään ongelmaa?

No, ehkä minä voin kohdata uuden ihmisen ilman mitään ongelmaa.