Vatsastapuhuja treenaa

Miten voi olla hiljaa? Minulta se vaatii päättäväisyyttä. Mutta voi hyvinkin olla ettei se ole ollenkaan päättämisen asia; minun mieleni vain on kuvittellut niin. Tai se koettaa uskotella minulle niin, jotta luulisin, että se on edelleen puikoissa.

Voi mieli pieni, sinä et tiedä juuri mitään.

Mieleeni tulee joskus ajatus, että on tämä aika kivinen tie, että hyvähän minun tänään on olla hiljaa mutta annapas olla huomenna tai ensi viikolla, kun ajatukset ja emootiot järjestäytyvät ja aloittavat oikein imperiumin vastaiskun. Mutta ei mieli tiedä! Ei vaikka tuo olisi sen viimeinen ajatus! Ei se tiedä mitään nykyhetkestä. Se on menneisyyden hallitsija, mutta siis tyhjän kunkku, koska mennyttä ei ole. Tulevaisuutta se kuvittelee ja kuvittaa mielellään, mutta hakoteillä se on siinäkin. Oikein tulevaisuudentutkimuskeskus.

Ehkä minä en ole päättänyt yhtään mitään. Ehkä on vain minun aikani palata kotiin.

Opettelen vatsastapuhujaksi (tai ehkä pikemminkin palaan sellaiseksi). Kun puhe tulee päästä, se on täynnä käsitteitä ja kuvitelmia. Kun se tulee vatsasta, no, se on mitä on. Siinä hetkessä.

Olin eilen kuuntelemassa luentoa ja keskustelua työssä jaksamisesta. En tiedä miksi menin sinne, mutta siellä olin. Siellä puhuttiin luovuudesta, työyhteisöistä, epävarmuudesta, kateudesta, rajoista... aluksi osallistuin kommentoimalla, mutta vähitellen veti hiljaiseksi. Ei siinä mitään vikaa ollut, ihan tavallinen, asiansa osaava tyyppi joka oli kerännyt ja tutkinut tietoa ihmisten kokemuksista ja jaksamisesta työssä. Keskustelukin oli ihan tavallista, ihmiset kertoivat, miten he jaksavat tai väsyvät, ottivat kantaa siihen mitä kateus ja epävarmuus tekevät ja mistä ne johtuvat ja niin edespäin. Ystäväni, joka tuntee hiljaisuutta, oli ollut osaltaan järjestämässä tilaisuutta ja tuli sinne aluksi ehkä velvollisuudentunnosta. Hän istui siinä kaiken keskellä, hämillään. Ihastelin hänen hiljaisuuttaan. Hän lähti pian pois. Enkä minäkään jäänyt enää pitkäksi aikaa.

Tiedänhän minä vanhasta muistista, mistä se kaikki puhe tuli. Havaitsin, että minun on todella pidettävä huolta, että minä en lähde päivittelyn, kertaamisen, luettelemisen, käsitteiden luomisen, kuvittelun, ärsyyntymisen, väittelyn kehään. Jos minä tahdon vaalia tätä hiljaisuutta. Hiljaisuus on vapautta. Minä voin luopua vapaudestani (jos olen vähän tyhmä), mutta sitä ei voi kukaan muu voi ottaa pois minulta.