Matkahykerrys

Olen lähdössä ylihuomenna pariksi viikoksi matkalle, jos mitään kovin mullistavaa ei tapahdu ennen sitä. Siellä sitten piisaakin merta, lämpöä, luontoa ja lisää merta. Ja ties mitä muuta. Tuskin nettiä kuitenkaan. Matka ei juurikaan ole ollut ajatuksissani muuna kuin jonkinlaisena takarajana johon mennessä pitää tehdä joitakin asioita. Se on hyvä; en voi ainakaan pettyä odotuksissa, kun niitä ei ole!

Kuluneet päivät ovat olleet haastavia ja kyllä palkitseviakin. Olen tyytyväinen aikaansaamisenkin puolesta: opetustyö alkoi hauskasti ja tein äidilleni lahjaksi maalauksen, joka on jotenkin - uudenlainen. Sen idea perustuu väreihin, vaikka se on esittävä. Alaosan punaiset, magentat ja keltaiset sävyt alkavat oudolla tavalla hehkumaan yläosan tummien, toistensa läpi kuultavien värikerrosten rinnalla. Maalasin melkein huvikseni, kuvittelematta että voisin onnistua, koska se on niin monella tapaa erilainen kuva kuin olen aiemmin tehnyt. Vaikka nyt siksi että se on iso ja siinä on kukkia (suoraan sanoen, olen hölmönä kuvitellut että kukat ovat liian kulunut maalauksen aihe). Mutta ehkäpä olennaisempaa on, että maalaus sai alkunsa hiljaisuudesta. Sieltähän ideat yleensä nousevat, mutta tällä kertaa se tapahtui tietoisesti. Pingotin paperin jo kauan sitten ja katselin tyhjää pintaa monena päivänä. Kieltäydyin ideoimasta. Päätin, etten rupea keksimään mitään, idean on noustava sieltä jostain, ja jos ei nouse, niin... sitten ei tule maalausta. Epätoivokin meinasi iskeä välillä. Lopulta kuva kuitenkin ilmaantui hiljentyessäni, jonkinlaisena hahmona, kauneuden kokemuksena. Se muuttui vielä maalatessa, kun seurasin värejä ja niiden vaikutusta toisiinsa. Vasta tänä aamuna näin, että lopputuloksestakin saattaa tulla hyvä.

Huomaan, että matkajännitys alkaa kehkeytyä, olen hieman tärinässä. En varmaan pahemmassa kuin missä olen ollut suurimman osan tähänastisesta elämästäni, jatkuvassa ”matkajännityksessä”, mutta nykyään sentään silloin tällöin havaitsen, mistä on kyse. Ja nyt voinkin alkaa laskeutua. Ah. Asiat pitää oivaltaa uudelleen, uudelleen, elää todeksi aina uudelleen. Jokin hykerryttävä olo alkaa jo kehkeytyä sen jännityksen tilalle mahan seutuvilla. Kyllä tämä tästä, teen vain parhaani, kuten tähänkin asti.

Oho. Minulla ei ole enää oikein mitään sanottavaa. Eläkää ihmisiksi, te kauniit.