Suomen paviljonkiin Venetsian biennaalissa 2024
1 vuosi sitten
tiistaina, kesäkuuta 22, 2010
Jotain
Kirjoitin eilen, mielestäni lennokkaasti, tytön kastajaisista jotka olivat lauantaina, pihalla sateen ja myrskyn keskellä. Jouduin keskeyttämään kirjoittamisen, talletin, mutta nyt on teksti tiessään. Harvemmin mua tällaset harmittaa mutta nyt kieltämättä hieman. Enkä millään viitsi ruveta rekonstruoimaan tekstiä muististani. Sanon vain jotain mitä en siinä ehtinyt sanoa: olipa hienoa nähdä mulle eri yhteyksistä tutuksi tulleita, rakkaita ihmisiä yhden pöydän ääressä. Välillä vain pysähdyin tuijottamaan ja huokailin onnesta, kun sain heidät kaikki yhdellä kertaa havaintoni piiriin. Kuinka kaunista!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Kastajaiset olivat niin lennokkaat, ettei mitään muuta taltiointia tarvita. Kiitos vielä teille kaikille hyvistä nimenantojuhlista.
Tyttö on todella mustan yömetsän kaunis kuningatar eli lyhyesti Mustikka!
Ja Lauri, sattui niinkin ettei kukaan ottanut siellä valokuvia! Tai ehkä jollain vieraalla oli kamera, en tiedä. Mutta ainakaan meillä ei ole kuvia. Ei taltiointia!
Mustikka! Hehee. Aika mainio tuo nimien yhteys.
Kiitos vielä ihanasta, sympaattisesta puheestasi! Sekin oli varsin lennokas! Vieraat ovat kiitelleet että oli hieno puhe. Lasten toinen ukki, aika mainio heppu, risti sut shamaaniksi :)
Hienot juhlat. Ja taivaskin osallistui kastajaisiin.
Isoisoäiti arveli Lauria pappismieheksi... No, eivätkös shamaanitkin ole sellaisia?
Minulla oli kamera, ja ehdin ottaa muutamia kuviakin. Kävi vain niin erikoisesti, että monta vuotta palvellut kuuliainen kamera kuukahti kesken kastajaisten, eikä ole sen koommin vironnut henkiin.
Tarvitsen siis jonkun toisen kameran saadakseni kuvat kuolleen kameran muistikortilta talteen.
tämän kirjoitti Sami(-kummi)
No hei Sami,
meilä kameroita piisaa. Kunhan tavataan!
Hassua miten kastajaiset siis ikäänkuin oikein välttelivät kaikenlaista taltiointia.
Lähetä kommentti