Voitte varmaan arvata (mikäli täällä joku vielä käy), miksi en pahemmin kirjoita. Kyllä, elämä on täyttä! Kastajaiset lähestyvät ja teettävät paljon pientä säätöä joka täyttää ne hetket jolloin joku ei kutsu mua. Ja loput hetket taas... käytän joogaan tai chi kungiin tai hiljenemiseen. Niillä pysyn tolkuissani, enkä pelkästään tolkuissani vaan aika onnellisena. Nyt poika on kipeänä ja on vähän tylsää kun emme ole päässeet ulos. Odotan miestä kotiin suunnistamasta, jotta saan vähän haukkaata raitista ilmaa.
Sataa.
No joo, poika ehti piirtää kalsareihinsa, tietenkin, sillä välin kun keskitin katseeni hetkeksi ruudulle.
Tänään mulla oli tilaisuus istua hiljentymässä vähän pitempään, melkein tunnin. Pian aloitettuani alkoi selkää ja hartioita hieman särkeä. Olkapäät ikäänkuin kiristyivät eteenpäin. Se oli läpikotaisin tuttu tunne, en paljon siitä häiriintynyt, kuuntelin vaan. Jossain tunnin lopulla jotain alkoi yhtäkkiä tapahtua, mun läpi kulki energia joka asteittain suoristi selän, niskan, veti hartiat alas, lapaluut loksahtivat oikeille paikoilleen, olkapäät rennoiksi taakse, tuli tilaa, tilaa.
Semmoistahan tää on. Turha yrittää mitään. Asiat tapahtuu lopulta kumminkin itsestään.
Suomen paviljonkiin Venetsian biennaalissa 2024
1 vuosi sitten
6 kommenttia:
Tervehdys! On kiva kun ehdit välillä vähän kirjoittaakin :-) Ihania kesäpäiviä teille kaikille!
Kiitti Marikki! Kaikkea yltäkylläistä sun kesään!
Ehdinhän mä jopa kommentoida sun blogia! :)
Niinpä, turha yrittää :) Antaa tapahtua, antaa olla tapahtumatta, antaa olla... :) Ihana Anu!
Haneli kaneli hyvin saneli!
Moi. läksin katselemaan blogilistalle unohtuneita ystäviä. Blogien lukeminen jäi pitkäksi aikaa kokonaan, mukavaa että tää sun on tallella.
Moikka Heidi! Joo, sul on ollu tota oikeaa elämää... hyvä et on puhelin, ja suunnitelmia tavata, vaikkei ne aina onnistukaan.
Tääl tämä on, vaikka harvakseltaan ehdin kirjoitella. Nytkin on yks keskeneräinen merkintä jonossa, katotaan jos saisin tänään painettua Julkaise.
Lähetä kommentti