Yön seikkailut

Valvoin yöllä ja murehdin. Olen tulossa kipeäksi ja mies on lauantaina lähdössä viikon työmatkalle. Mietin kauhuissani miten selviäisin pojan kanssa, kuumeisena ja ison mahan kanssa. Olen ilman flunssaakin jo aika reporanka iltaisin. Mistä saisin tarpeeksi apua... olenhan mä sopinut vaikka mitä apua, mutta osa avusta on pienten lasten äitejä lapsineen, voivatko tulla tänne tartutettavaksi, ovat itse pian samassa jamassa. Pieni pelko puristi vatsaa, olin vihainen miehelle että hän lähtee nyt, ja oli vaikea hengittää, mulla on ilmeisesti keuhkoja painavan vauvan, pölyn ja hivuttelevan pöpön takia ollut jo useita päiviä hengitysvaikeuksia. Päätin nousta sängystä, murehtimasta asioita joille en voi juuri sillä hetkellä mitään.

Juu, nytpä teenkin sen minkä voin! Laitoin lämmintä vettä ja suolaa nenäkannuun ja rupesin puhdistamaan röörejä. Välittömänä seurauksena - kunnon nenäverenvuoto. Ahh.

No, nenän tyrehdyttyä, aamuneljän kunniaksi, istahdin hiljentymispenkille (sellainen matala, simppeli, mutta nerokas puupenkki jossa on tosi hyvä istua, vipassana-penkiksikin sitä sanotaan) jotta saisin mieleni vähän tyyntymään. Oli pimeää, jännitykset alkoivat laskeutua, hengittäminenkin helpottui... kunnes tajusin että nyt on jotain vialla. Korvat huusivat voimistuvaa hälyytysääntä, siis tinnittivät niin että volyymi oli jo kivulias. Kas vaan, olen pyörtymäisilläni. Näön hämärtymistä ei vaan huomannut kun oli muutenkin hämärää. Raahauduin takaisin sänkyyn. Levottomat ajatukset vainosivat mua loppuyön, torkahtelin katkonaisesti.

Aamulla havahduin siihen että äitini soitti ja sanoi että he ovat isäni kanssa tulossa Helsinkiin hoitamaan jotain hommia ja juu, voivat auttaa mua viikonlopun yli jos on tarve :)