Hiljaisella Tienoolla tulee mahdollisesti olemaan lähitulevaisuudessa melko hiljaista. Koneella istuminen väsyttää mua ja musta tuntuu nyt tärkeältä säästää voimia. Ja aikaa - meinaan tosiaan ruveta käymään useammin uimassa jotta kunto nousisi, eikä mulla oikein ole mitään muuta mistä ottaa aikaa kuin tietokoneen huvikäyttö :). No, jos iltaisin sattuu olemaan voimia jäljellä, saatan kirjoittaa.

Pehmeä lasku töihin - poika palaa vasta loppiaisen jälkeen hoitoon, minä laskeskelen nyt pojan nukkuessa viime syksyn arvosanoja opiskelijoille. Hitaasti mutta ihmeen kivutta se tuntuu käyvän - tähän istahtaminen oli pienen henkisen taistelun takana :).

Poika on aika menevä tyyppi, eikä aina malta istahtaa syliin, ainakaan mun syliini. Yksi ilta joululomalla kun oltiin vielä mun vanhempien luona, hän kömpi luokse, kietoi kädet tiukasti mun ympärille ja kuiskasi kiihkeästi: äiti isi äiti isi ukki Aki koija!

Minulla tuli tippa linssiin: juuri tuollaista on rakkaus, ei se lopulta ole kovin henkilökohtaista, ja joskus se vain pursuu yli äyräidensä! (Aki on miehen veli ja pojan setä sekä kummi, ja koija tietysti hänen koiransa. Koijan ja pojan välille syntyi niin läheinen suhde että kun me olimme lähteneet ja koira tuli taas ukkilaan kylään, se kiersi kaikki paikat nuuhkien ja vetäytyi sitten pettyneenä makaamaan pimeään saunaan lauteiden alle.)