Ei taaskaan mitään asiaa. Katsotaan mitä tapahtuu kun istahtaa tähän. Tapahtuuko mitään. Tunto sormenpäissä, varpaissa, ruumiin keskellä, syvyyksissä. Joku pieni potkii mua, ketä, ei niin erillinen mistään. Mikään.
Muistelin juuri junassa ystävälle aikoja jolloin olen ollut tietyllä tapaa erityisen onnellinen. Niitä aikoja yhdistää se että en ole oikeastaan huomannut mitään. Erityistä onnea tai onnettomuutta. Elänyt vaan, tehnyt työni, levännyt leponi. Jälkikäteen huomaa olleensa onnellinen. Ei niin että jotain olisi menetetty siinä että ei huomaa. Onni on juuri siinä itsetietoisuuden puuttumisessa tai vähäisyydessä.
Taidan elää sentapaista aikaa.
Suomen paviljonkiin Venetsian biennaalissa 2024
1 vuosi sitten
4 kommenttia:
Kaunista kuulla.
Eikö! Mut heti kun olin kirjoittanut sen, rupesin epäilemään että voiko olla :D
Voi pää pieni!
hieno oivallus, niinhän se on!
Beautiful, Sweetheart <3
Lähetä kommentti