Joo.
Ravintola Greenstarin rauniot olivat vaikuttava näky. Niin iso rakennus hapettunut hetkessä muutamaksi mustaksi tikuksi. En ollut ainoa joka päätti ajaa sitä kautta. Ja sunnuntaikävelijätkin olivat suunnitelleet reittiinsä uuden paikallisen nähtävyyden mukaan.
Mitään todellista ei voi uhata. Saati menettää. Se kolahti tänään. Se on tietysti motto Poikkeavan tavallista elämää -blogista, Ihmeiden oppikurssia en ole itse koskaan jaksanut lukea, ihan liikaa sivuja. Mä haluan läsnäoloni heti :P
Meidän piti lähteä ihanalle, rentouttavalle kylpylälomalle Eestiin viikonlopuksi eräiden ystävien kanssa, mutta poika sairastui, joten sen sijaan olemme viettäneet ihanaa, rentouttavaa viikonloppua kotona. Joo, jotenkin hirmu hyvää ja rauhallista ja rakkaudellista.
Tein pitsaa. Pohjasta tuli kamalan paksu, ei lainkaan italialalaistyyppinen kuten oli tarkoitus. "Venäläisiä emme ole, ruotsalaisiksi emme voi tulla, olkaamme siis suomalaisia", sanoi mies tyytyväisenä ja upotti hampaansa taikinaan. Nyt on yksi kaverikin täällä syömässä. Ei häntäkään haittaa. Miesten leppoisa jutustelu kuulosta mukavalta tuolla keittiössä.
Haitilta kotoisin oleva ystävä tupsahti kylään yksi ilta. Silloin mulla sattui olemaan iso kattilallinen hyvää juureskeittoa jossa oli ytyä epäsuomalaiseenkin makuun. Tuona iltana hänen äitinsä oli vielä kadoksissa, löytyi sittemmin elävänä, mutta kaikki läheiset ovat menettäneet, no, kaiketi kaiken. Nukkuvat puun alla. In life, anything can happen, totesimme, se tuntui hyvin todelta, en teeskennellyt tietäväni miltä hänestä tuntuu mutta luissani tiedän että se pätee lopulta meihin kaikkiin, vaikka juuri nyt elämä täällä pohjoisen maan pääkaupungin pohjoisosassa tuntuukin tyyneltä, kamara vakaalta.
Kattovalo himmee ja kirkastuu riippuen siitä missä vaiheessa pesukoneen ohjelma on. Poika käy nojailemassa, pyyhkii räkää mun isoon mahakumpuun. Tuosta lapsesta on kyllä hirveästi iloa.
Väsyttää. Perinpohjin levännyt, uinut, pilatoinut, syönyt, halaillut, rakastanut olo.
Kuuntelin radio Dayta josta tuli lapsikuoron laulama laulu jossa odotettiin Jeesuksen uutta tulemista millä hetkellä hyvänsä. Oletteko naiset tulleet ajatelleeksi, että jos on juuri rakastellut ja menee uimahalliin uimaan, joku toinen nainen voisi tulla siitä raskaaksi? Mä olen. Joku ihan liian nuori tyttö vaikka. Mutta siitä voi tulla uusi Jeesus.
Suomen paviljonkiin Venetsian biennaalissa 2024
1 vuosi sitten
2 kommenttia:
Suloinen, naisellinen kirjoitus :)
Hehee!
Lähetä kommentti