Toukka

En malta olla kirjoittamatta pientä muistiinpanoa. Paitsi että... nyt kun ryhdyin kirjoittamaan, tajuan että tarpeeni olisikin ehkä kertoa jollekulle kasvotusten. Mutta olettehan te siellä, jotenkin. No... olin jälleen tapaamassa sitä yhtä tyyppiä, istuin hänen kanssaan läsnäolevan puolitoistatuntisen. Sinä aikana näin selkeästi tarpeeni tulla, pelkistyä, pelkäksi siksi mikä olen, ilman näitä lisukkeita, naamioita ja kuoria, jotka ilmenevät vaikkapa jännityksenä... tai sosiaalisena hymynä, jännitystä sekin... tai vastustamisena tai vaatimuksena, kaikki ne ovat sitä samaa.

Ja sitten toisaalta, en voi nopeuttaa enkä pakottaa mitään. Kaikki on niinkuin pitääkin ja kaikki tapahtuu kuten tapahtuu. Kohtaamisessa nousi kuva toukasta joka on kotelonsa sisällä, se kasvaa ja voimistuu siellä, se tarvitsee kuorensa, niin kauan kuin tarvitsee. Tullakseen siksi mikä se on.