maanantaina, lokakuuta 27, 2008

Tässä

Bloggaaminen taitaa lähitulevaisuudessa jäädä aika vähiin. On pari työtä jotka täytyy tehdä (osittain koneella) ja sen lisäksi en pysty/jaksa/tahdo tuijotella ruutua yhtään enempää. Oli taas migreeni viitenä aamuna peräkkäin (kuukautisten aikaan). Lääkkeet auttoivat niin että se jäi enimmäkseen aamupäiviin. Ei siinä oikeastaan ollut eikä ole mitään ongelmaa. Kannattaa vain pysyä läsnä ruumiin asennoille ja tuntemuksille, eikä riitä että kerran kuussa, silloin kun alkaa sattua, koska ruumis kerää jännityksiä pitkin viikkoja, ja kuukautisten aikana jännitykset rävähtävät kipuina ilmoille. Kerran kuussa aina kysytään, miten on tullut oleiltua tässä ruumiissa. Semmoinen pukki, kipeät lahjat.

Mun on koko ajan helpompi kuulostella, missä asennossa oikeastaan olen, miltä tuntuu hartioissa, lapaluiden takana, niskassa, siinä kohdassa missä kallo ja niska kohtaavat... tunnustella vaan, tekemättä johtopäätöksiä tai tuomioita tai yrittämättä edes korjata asiaa. Usein asento kyllä korjautuu, tai rentoutuu, kun siitä tulee tietoiseksi.

Lauantaina kuuntelin kun keski-ikäinen nainen selitti ystävälleen pilates-tunnin jälkeen, kuinka ihmeellisen ihanaa elämä on, kaikki, eikö olekin, kuinka hänestä tuntuu kuin hän olisi tullut kotiin, kyllä minä olen tullut kotiin.

Unessa olen keski-ikäinen, prameissa oloissa elävä nainen joka on sisäisesti kyllästynyt kaikkeen. Hän päättää siis tappaa kaikki läheisensä: hän liukenee hotelleista, loistohuviloista, jahdeilta jättäen jälkeensä aina yhden ruumiin lisää, eikä jää kiinni. Lopulta näemme hämärässä sisätilassa, epämääräisten tavaroiden keskellä hänen lapsensa ruumiin, ja seuraamme jälkiä vielä vähän lisää, ja nainen itse makaa kuolleena teatterin kulissien takana.

Niin.

Poika matkii vastapäisen naapurin kimeä-äänistä pikkukoiraa. I-ii! I-ii! Hän on innoissaan, kädet vispaavat kimityksen tahtiin. Tänään huomasin olohuoneen ikkunasta näkyvässä vaahterassa oravan, otin pojan syliin ja osoitin pikku eläintä joka kieppui ympäri paljasta runkoa. Poika oikein viritti naamansa ja paljasti hampaansa ja ryhtyi haukkumaan sydämensä kyllyydestä.


Niin juuri!

3 kommenttia:

Alina kirjoitti...

Toi kuukauden migreeni on mullekin hyvin tuttu. Pari-kolme päivää menee harakoille ja tuntuu siltä että iän myötä migreenin pitenee ja pahenee, vaikka osaisikin paremmin hoitaa ja ennakoida. Tänään olen menossa neurologille puhumaan estolääkityksestä. Saapa nähdä mitä sitten.

Jossain migrenikeskustelussa oli kommentti, että ei kannata nukkua, kun tietyssä kierron vaiheessa juuri nukkuminen laukaisee migreenin. Mun kohdalla se on juuri niin, aamulla jos herää migreeniin, se on paljon pahempaa laatua kuin päivän mittaan syntyvä.

Kun mä luen sun blogia, siinä on paljon tuttua, ja mietinkin, onko olemassa "migreenipersoona" :-)

Marikki Kuusi kirjoitti...

Myötätuntoa miultakin migreenin...
Minulla on, kuten Villiinan kommentissa, migreeni pahin, jos se ehtii alkamaan nukkuessa. Ja kuukautisiin migreeni myös tuntuu liittyvän ihan selvästi (niin ja raskaana olemiseen tämän kolmannen kanssa).

Ostin äskettäin Oliver Sacksin migreeni-kirjan, jossa tuntuisi olevan myös monenlaista migreenipsykologiaa... en ole vielä ehtinyt lueskella tarkemmin. Minulle migreenillä tuntuisi olevan kerrottavaa hormooneista, mutta myös sosiaalisesta tilanteestani ja siinä kokemastani stressistä (lähinnä jonkinlaisista ristiriidoista). Ollenkaan kaikenlainen stressi ei tule migreeniksi, mikä on aika mielenkiintoista...

Anu Välitalo kirjoitti...

Joo, Villiina, voisikin olla nukkumatta :) Mutta kun myös univaje laukaisee migreenin jos se on herkillä tullakseen. Heh.

Migreenipersoona, joo, varmaan onkin! Tunnistan tuttuja piirteitä monissa migreeniä sairastavissa. Hmm. Tietty sitkeys, hyvässä ja pahassa. Herkkyys joka jossain asioissa on yliherkkyyttä (tai kenen kantilta sitä nyt katsoo...) ja tarkkuus jossa on iso osuus pikkutarkkuutta. Muun muassa. Sen persoonallisuuden kehittymisessä auttaa myös jos kasvaa ympäristössä jossa ruumiin kieltä ei kauheasti rohkaista puhumaan ja kuuntelemaan. :)

Marikki, kerro kun olet tutustunut Sacksin kirjaan! Olen lukenut hepun muita juttuja ja tykännyt kovasti. Tästä en ollut kuullutkaan.