Ja äitikin hyppää

Mua on viime päivinä, kerta toisensa jälkeen, ilahduttanut eräs mitättömän kuuloinen lapsuudenmuisto. Oli talvi ja oltiin menossa mökille, jonka lähellä on hiekkakuoppa. Isä keksi, että hiihdetään hiekkakuopalle ja tehdään hyppyri, mutta vain sillä ehdolla, että äitikin hyppää. Äiti oli vähän kiusaantunut. Isä toisteli koko aamupäivän hassu hymy huulillaan: Tehdään hyppyrimäki. Ja äitikin hyppää.

Äiti hyppäsi, ja kaatui. Se oli meistä hauskaa, ja niin lopulta äidistäkin.