Ei haittaa

Takapihan rinteessä ovat lumikellot nupuillaan. Naapurissa kukkivat narsissit.

Poika on nukkunut yli kaksi tuntia ulkona, ei se yleensä näin pitkään päivisin. Viime yönä se nukkui 11 ja puoli tuntia heräämättä syömään. Edellinen ennätys oli 10 tuntia. Aikamoinen nukkuja siitä on tullut. Saisi kyllä syödä vähän useammin, on laihtunut. Tällaista tämä on, pieni huoli herää, oli poika miten päin vain. Huolen kanssa on elettävä, ainakin nyt.

Viime päivinä olen tuntenut laajuutta, päästän ajatukset virtaamaan pois sormieni kautta, ne hajoavat ympärilleni. Huomaan että näkökenttä on tavattoman laaja, omat rajani häilyvät. Emme enää koskaan saa kunnon talvia takaisin, ne ovat näillä leveysasteilla lopullisesti ohi, ainakin ihmisen kannalta. Ja mitä kaikkea muuta onkaan tulossa... kellun kaikkeuden pienenä osasena ja koetan asettaa tuhon oikeaan mittakaavaan. Ehkä se ei haittaa? Haittaako se? Ei ainakaan nyt. Ehkä kaikki on ihan oikein.

En ymmärrä. Mutta haittaako tuokaan.