Tavalla tai toisella

Tammikuu oli painava. Helmikuu on hivenen kevyempi. Samoja asioita, vähemmän kiinteyttä, heikompia jatkumoita.

Vähän väliä, viimeksi äsken, ajaudun lorukirjahankkeessani pisteeseen, jossa tuntuu ettei tästä tule mitään. En minä ehdi tehdä mitään kunnolla näin lyhyissä pätkissä! Sitten tajuan taas kerran, että tämä on homma joka vaan on tehtävä niin että voin tehdä sen. Tavalla tai toisella. Otan paperin ja suunnittelen, miten etenen. Mikä tällä kertaa helpottaisi sitä, että kun tilaisuus avautuu, pääsen heti töihin? Nyt se oli sapluuna ja yksi tai kaksi nopeaa luonnosta kopiopaperille. Ainakin suunnitelman mukaan. Usein suunnitelmat auttavat; eivät välttämättä niinkuin luulin, mutta ne häivyttävät ei tästä tule mitään -tunteen.

Voi että, olisi kyllä vaikka mitä kirjoitettavaa. Mutta nyt mies tuli avannosta, mun on syötävä ja lähdettävä iltalenkille, jotta saan taas yöllä unta. Jos unta on tänään tarjolla.