Äitikarhu ja pallo

Elämä hymyilee, juuri nyt tuon nelikuisen nakkipään naamalla. En nukkunut viime yönä luullakseni lainkaan, ja yö oli pitkä kuin... uneton yö. Kuitenkin viihdyin pötkötellen ja lepäsin rakkauden ja hellyyden tunteissa. Mikä mies ja mikä poika!

Obeliks on vaan niin ihana. Ja mies taas, no, täytyy sanoa että synnyttäminen on tehnyt mun ruumiille ja hengelle jotain todella hyvää. Rentoutti ja avasi paikkoja molemmilla tasoilla. Rakastelu tuntuu uudenlaiselta, jotenkin paljon... hauskemmalta kuin ennen. Oman viehätyksensä tuo sekin, ettei ole varaa miettiä, sattuisiko mua juuri nyt huvittamaan, vaan on toimittava silloin kun se vain sattuu olemaan mahdollista. Ja silloinkin on oltava todella läsnä hetkessä, sillä keskeytys voi tulla milloin hyvänsä. Ei voi tavoitella eikä yrittää mitään.

Eräs hyvä henkilö vinkkasi, että unettomana yönä kannattaa kokeilla maata selällään, oikein suorana. Kun ruumis on suora, mielikin on hiljaisempi ja kirkkaampi. Viime yönä koin tämän selkeästi. Selälläni, kaikki raajat pitkänä ojennuksessa, ilman tyynyä, pystyin lepäämään rauhassa vaikka en nukkunut. Ajatukset tuntuivat ohuilta - minulle tuli mielikuva, että ne ovat paperinohuita hahmoja valtavan pallon pinnalla. Aina, kun jokin ajatus rupesi viemään tilaa, käänsin sen ikäänkuin sivuttain ja näin että se olikin laiha, lähes olematon.

Kyljelläni nukahdan helpommin. Siis silloin, kun uni on ylipäänsä tullakseen. Minua on viime aikojen unettomuudessani auttanut toinenkin, hupaisa mielikuva. Kun käännähdän kyljelleni, minusta tulee äitikarhu. Suuri, järkkymätön, syvässä talviunessa hitaasti hengittelevä karhu. Se pystyy synnyttämään ja imettämään pentunsa heräämättä (tämä ei välttämättä ole ihan oikein noin eläintieteellisesti, mutta mielikuvassa se on oikein :)). Äitikarhun ei tarvitse tehdä mitään mutta se hoitaa silti hommansa. Mielikuva rauhoittaa minua, en silloin ole niin hälyytystilassa kuulostelemassa, joko poika herää aterioimaan. Mutta silloin kun tunnen, että unta ei ole odotettavissa, ei mielikuva toimi. Silloin on näemmä hyvä oikaista itsensä.