Luen

Luen Saila Susiluodon uusinta runoteosta Missä leikki loppuun (kuulun Elävien runoilijoiden klubiin, suosittelen - erinomaisen passiivinen tapa seurailla runouden kenttää - viisi kertaa vuodessa tipahtaa postiluukusta joku uutuus tai klassikko). Olen aika väsynyt, kun en jostain syystä saa unta öisin, ja pitkän proosarunon lukeminen ei tässä pikku huurussa luulisi olevan helppoa - mutta! Kokemus olikin ihmeellinen, luin ja luin, en oikein tiennyt mitä luen mutta humalluin sanoista vain lisää. Tunsin vaeltavani sanojen viidakossa, ymmärtämättä ja välittämättä tarkoista merkityksistä, mutta sanojen sointi hiveli mua ja mieleeni nousi säkeisiin liittyviä kuvia. Lisäksi aistin joidenkin runojen ahdistavan tunnelman, synkät kertomukset kovista kohtaloista ja tunsin itseni koko ajan onnellisemmaksi. Mitä pienestä unettomuudesta, kun kaikki on muuten niin erinomaisen hyvin, arki sujuu, poika on todella rakastettava, aloitin juuri mamma-afron jossa jorataan lapsi kantoliinassa, tässä sitä porskutetaan ja nukutaan kumminkin ehkä joka kolmas yö vähäsen paremmin. Joo, minä jännitän edelleen kaiken maailman asioita, mutta mitäpä siitäkään. Semmoinen tämä maailma on, täynnä jännitteitä.
Sisällä on rauha.

Hyvä kirja, kerta kaikkiaan :)