Närhi on jo kauan sitten ilmaantunut mun uniin, ja päiväelämässäkin se on monet kerrat rääkynällään opastanut mut suppilovahveroiden luo tai katkaissut jonkun typerän ajatuskulun lentämällä yli, taikka ilmaantunut näköpiiriin juuri kun olen huomaamattani sanonut jotain merkittävää. No, juuri nyt kun mulle on tärkeämpää kuin ehkä koskaan pysyä selkeänä, todellisena ja poissa ajatuksistani, ja voi luoja että se ei ole helppoa, paitsi hetkittäin helppoa kuin hengitys, huomaan että närhi on alkanut rakentaa pesää työhuoneen ikkunan alle.
Kiitos! Otan totisesti vastaan kaiken avun ja voiman jota on tarjolla. Kiitos.
Ja Haneli-ihana, vielä jatkona edelliseen kommenttilootassa käytyyn keskusteluun, että meistä jokainen on ainutlaatuinen kokoelma kaikenlaista, ja mä nyt vaan olen tällainen että linnut mulle viestittelee ja silmät ja pilvet ja lumi tekee odottavan koalan mun lempipuuhun silloin kun munkin on tarpeen vaan levätä ja odottaa. Nyt se on kyllä sulanut. Tää on vaan yks tapa suunnistaa olemassaolon leikissä. Joka tapauksessa, ohimenevää :)
3 kommenttia:
Saa siinä leikissä suunnistaa miten tykkää :) Jännempää seurata merkkejä kuin "järjen ääntä" tai "mitä nuo muut minun haluavat tekevän" :)
JA ajattelin uudestaan suhdettani merkkeihin tuossa eilen.. ja LINTUJA just ennen kuin kirjoitit niistä! Muistin että en ollut nähnyt Oulun korkeuksilla mustarastaita ikinä ennen kuin viime kevään muuttohässäkän aikaan anoppilassa asuessamme niitä tuli takapihalle. JA että nykyisen kotimme pihalla niitä on myös, vaikkei niitä muuten tässä kaupungissa vilise! JA aamulla kun olin lukenut juttusi, menin katsomaan mille kissa ikkunalla mäkättää: kevään ensimmäiselle mustarastaalle tietenkin! ;)
Mutta.. olen myös kaatuillut tässä talossa (portaaseen)...
kai se on kuitenkin 'yksilö' jonka on oltava auki ja hereillä erilaisille merkeille JA yksilö myös tietoisesti valitsee, mitä merkkejä seuraa.
Olin mäkin viemässä elämääni muka johonkin "suuntaan", mutta sain eilen muistutuksen että en todellakaan tiedä.
"Mä voin suunnitella mun koko elämän, vaimon ja viran ja talonkin. Mut kaikki menee toisin, joku suunnittelee mua paremmin" ..ja sen kanssa on parempi olla linjassa, mennä virran mukana :)
..ja lienee merkki, että tämä järkeily saa aikaan ärsyttävän olon. Antais vaan olla. Kaiken :D
Hihii, aavistus: huomasin että kommenttilootaan on tullut 1 kommentti, mahaan tuli iloinen värinä että nyt siellä on jotain kivaa, ja oli.
Joo no mä aattelinki et varmaan sä näet ja huomaat ja seuraat kaikenlaista. :) Kun olet tuommonen taiteilijasielu kummiski. Joskus nää jutut on enemmän pinnalla tai näkyvillä, toisina aikoina sitä vaan on ja elää, kenties kuunnellen myös "merkkejä" mutta ilman että siihen kiinnittää kauheesti huomiota.
Mutta siis keveys! "Aavistukset" voi olla "väärässsä" ja merkkeihin ei tosiaankaan kannata suhtautua kovin vakavasti - eihän mihinkään muuhunkaan kannata. Järjen ääneen tai muiden oletettuihin vaatimuksiin.
Hauska biisi on toi. :)
Mulle nää "merkit" (oli ne sitten tarkoitettuja tai vaan mun keksimiä) on lopulta osa kauneutta, no, mä oon tämmönen, mulle kauneus jotenkin usein menee kaiken edelle, jollain tapaa, ei niin että mul ois tosi hieno sisustus tms, mutta kauneuden kautta mä näen asiat, ja nää merkit on osin sitä että mä näen outoja järjestyksiä kaaoksessa ja siitä seuraa sellainen riipaisu ja kiitollisuus, että ihme, miten tää voi järjestyä yhtäkkiä noin! Huu nyt mä en yhtään tiedä mitä mä oon kirjoittamassa, tätäkään ei kannata ottaa kuin kevyesti! :D
Taiteilijasielu, joka yrittää sopeutua yhteiskuntaan mutta mettään menee aina :D
Ehkä semmoinen on alkanut vahvistua, että kehon viestejä kuuntelen. Jos joku paikka tai juttu pistää vatsaan tai kiristää vannetta pään ympärillä, en mene sinne takaisin.
Aion seurata iloa! :D
"katkaissut jonkun typerän ajatuskulun lentämällä yli, -- pysyä selkeänä, todellisena ja poissa ajatuksistani, ja voi luoja että se ei ole helppoa, paitsi hetkittäin helppoa kuin hengitys, huomaan että närhi on alkanut rakentaa pesää työhuoneen ikkunan alle."
Joo, jotenkin toi että havaitsee pään ulkopuolisia asioita, pysyy todellisuudessa...
Kerran kun oli vaikeaa tunne-elämässä ja olin ajatussumussa, kirjoitin "Kissan turkki - kosketus todellisuuteen."
Juurikin aistit, myös näköaistimukset!
Liittyikö tämä johonkin? XD
Lähetä kommentti