Rakas Jumala.

Tuli leiskuu takassa ja tiskikone tekee työtä puolestamme. Poika imuroi ja ajaa pikkuautoilla ja tunkee henkarin metalliosaa imurin suuhun. Juttelimme miehen kanssa kunnolla pitkästä aikaa, lähinnä siitä että emme ole jutelleet tai jos olemme, se on luisunut väittelyksi. Vuoron perään on selitetty kumpainenkin omia innostuksiamme ja toinen on ollut vähän vaitonainen. Yksi syykin tähän ilmeni: mies sanoi että hänelle on kertynyt 90 tuntia ylityövapaita. Kas, onkin tuntunut siltä ettei vietetä paljon aikaa yhdessä. Tähän päälle se että minullakin oli tiiviimpi työjakso, joka tosin nyt on ohi. Rauha maassa. On helppoa etääntyä, en ole edes kärsinyt siitä, olen vain vetäytynyt lukemaan kirjoja. Nyt on kuitenkin helpottunut ja puhdistunut olo.

Luin Harry Potterit loppuun. Voin vilpittömästi sanoa, että ne olivat ihania. Odotan vain, että tapaisin jonkun, joka myös on lukenut ne kaikki, että voisin puhella niistä vapaasti jakelematta spoilereita. Erityisesti toiseksi viimeisen kirjan loppu oli mulle jotenkin - suuri. Siinä Harry jää, tavallaan, kasvokkain kuoleman kanssa, ilman että välissä on enää mitään tai ketään. Mä elin siinä tunteessa useita päiviä, siinä oli hitunen surua ja sitten vaan paljon jotain nimetöntä hurjaa. Aluksi kuvittelin että elin edelleen vahvasti kirjan henkilöhahmojen kanssa, mutta sitten huomasin että kyseessä olikin minun elämäni, tai juuri tämä elämä, joka ei ole kenenkään. Ja tämähän on hurjaa. Elämä/kuolema.

Lapsena aina aloitin rukouksen: "Rakas Jumala." Viime aikoina olen taas lausunut noita sanoja, tai olenhan lausunut niitä läpi elämäni, mutta on ollut pitkiä aikoja jolloin en ole oikein tajunnut mihin ne viittaavat, miksi lausun ne. Ne ovat tuntuneet kaikuvan tyhjyydessä. Kun hiljentymisen idea (ja kokemus) tuli mun elämään, nuo sanat tuntuivat entistä ulkokohtaisemmilta - mutta tietyillä hetkillä kuitenkin sanoin ne ja jäin odottamaan hämmentyneenä. Nyt jokin ympyrä on sulkeutunut, kun olen tajunnut että puhuttelen ja kutsun niillä sitä syvintä ja rakkainta minussa itsessäni. Nyt "Rakas Jumala" taas resonoi ja palauttaa mut oikeaan paikkaan. Ja kaikuu tyhjyydessä, siinä tyhjyydessä missä kaikki saa ilmetä.