Olen aikuisiälläni ollut aika sujut ulkonäköni kanssa. Joskus olen toivonut että saisin paksumman ja pitkän tukan. Hiukset ovat olleet ohuenlaiset eivätkä ole suostuneet kasvamaan juuri yli hartiapituuden. Mun unissa hiukset ovat symboloineet tavalla tai toisella naiseutta, ja tukan vahvuus ja pituus on liittynyt siihen miten sujut olen naisena olemisen kanssa.
Raskausaikana mun hiukset kasvoivat ja paksuuntuivat hurjasti, eivätkä ne ole sen koommin lähteneet. Nyt tukka yltää melkein vyötärölle ja on ihan runsaan näköinen. Joskus toiveet toteutuvat, vaikka ehkä toivomisesta riippumatta, en tiedä.
Olen taas lueskellut Tollen Läsnäolon voimaa (Villen innoittamana). Tämä on nyt kolmas tai neljäs kerta kun mulla on se kirja, olen ainakin kaksi kertaa tullut antaneeksi sen pois. Ihan kuin lukisin ensimmäistä kertaa, näen nyt ilmeisesti eri asiat kuin aiemmilla lukukerroilla. Olen jo pitkään aavistellut, että mulla on vielä jotain tekemistä kristinuskon kanssa. Vasta nyt huomaan, että Tolle kirjoittaa paljon kristinuskosta ja Jeesuksesta. Mua alkaa todenteolla kiehtoa; kenties tartun vielä joku päivä raamattuun ja luen sitä uusin silmin. Olen kyllä ajatellut että Jeesus varmaan oli mies joka toteutti läsnäolon ja Jumalan täydesti elämässään, mutta hän eli 2000 vuotta sitten ja hänen sanansa esiintyvät raamatussa ehkä niin vääristyneinä ja väärinymmärrettyinä, että parempi lukea jotain kirkkaampaa. Kirkossa käynnitkään eivät ole herättäneet mussa mitään muuta kuin halun erota kirkosta... ehkä jonain päivänä sen teen (taas), tai sitten en. Nyt kuitenkin ounastelen, että olisi jännittävää lukea ja koettaa aistia todellisuus niissä kauan sitten kirjatuissa sanoissa ja niiden takana.
Läsnäolo aaltoilee. Täällä. Täällä. Saan tehdä töitä muistaakseni sen ja palatakseni siihen, mutta aina kun se on, saan levätä.
Hiihtäminen! Sivakoiminen! Murtsikka! Tykkylumi. Eväät. Eikö! Ihanaa!
Suomen paviljonkiin Venetsian biennaalissa 2024
1 vuosi sitten
4 kommenttia:
Joo, vaikea sanoa tai todistaa, mitä Jeesus oikeasti tarkoitti. Raamatun opetuksista löytyy tietty yhtäläisyys muihin traditioihin, mutta se vaatii välillä hieman kaivamista. Ehkä juuri tän takia oon suosiolla suunnannut vähemmän kryptisten traditioiden pariin :D
Oon huomannut saman, kirjoja lukee ihan eri lailla tietyn ajan päästä. Varsinaista uusiokäyttöä.
Niinpä. Lopulta on melko sama, mitä joku joskus oikeasti sanoi, mennyttähän se on. Mutta jos jokin sana puhuttelee, heijastaa jotain minulle todellista, niin hyvä! Mutta en mä siihen raamattuun vieläkään ole tarttunut. :) Katsotaan. Joku semmoinen oivalluksen poikanen on ilmassa, että kristinuskon tarinat ovat mussa ja tässä kulttuurissa kohtalaisen syvällä, siispä miksi en katsoisi jos sieltä(kin) löytyykin jotain aitoa ja todellista. Voisi puhdistaa ilmaa, tai jotain sellaista. Menee spekulaation puolelle, siis lopetan :)
Kiitos Ville, sun havahtumisesi (josta olen lukenut hyviä sanoja) on ollut mulle hyvä muistutus & inspiraation lähde!
Joo, jos se vaan resonoi sun oman olemukses kanssa, kannattaa ehdottomasti syventyä tarkemmin.
Kiitos itsellesi :) Oot nimittäin yks syy siihen, että oon ylipäätään kirjoittanut julkisesti.
:)
Niin se nähtävästi on, että läsnäolo (ja siitä kertominen) synnyttää läsnäoloa.
Lähetä kommentti