Osavuosikatsaus

Puhdistin pöydän, jotta voisin kirjoittaa rauhassa. Nykyään rakastan sitä, kun saan lajitella papereita, sujauttaa kuitteja omiin lokeroihinsa, heittää tarpeetonta pois, sulkea kirjekuoria, saada tyhjää tilaa pöydälle ja mieleen. Tätä mieltymystä vain vahvisti kerran sotkuisen keittiön pöydän äärellä saatu oivallus: sotku on menneisyyttä. Sotku on pinttyviä muistutuksia jo tapahtuneista asioista. Koska mieli ja maailma eivät ole erillisiä toisistaan, kannattaa pöytä pitää puhtaana, mieli tässä hetkessä. Tästä kaikesta ei kylläkään toistaiseksi seuraa, että pöytäni olisi aina siisti. Mutta kun lopulta ryhdyn järjestyksenpitoon, nautiskelen siitä suuresti.

Muutama päivä sitten sain yhden konkreettisen selkävoiton lähimenneisyydestä. Sen nimi oli veroilmoitus. Edeltävän vuoden tilinteko, rituaali joka hetken orjuuttaa mutta tultuaan tehdyksi vapauttaa kummasti voimavaroja. Tällaiselle freelancerille se ei ole ihan pieni työ. Nyt se vei puolitoista työpäivää. Varmaan veisi enemmänkin, jos osaisi ja tajuaisi vähentää vielä enemmän kuluja. Toisaalta kuittisota sujui jo sukkelammin kuin viime vuonna, jolloin tein tämän kaltaisen veroilmoituksen ensi kertaa. Viime vuonna palautin sen kolme kuukautta myöhässä. Tänä vuonna viime tipassa, siis ajoissa.

Tänä vuonna ovat muuttuneet siedettäviksi monet asiat, jotka aiemmin ovat tuntuneet raskailta tai jopa ylitsepääsemättömiltä. Yksi näistä asioista on opettaminen. Kyllä minä edelleen saatan nukkua hieman katkonaisesti luentoa edeltävän yön, mutta pelko hupenee yhä kohtuullisemman kokoiseksi ja löydän siitä yhä useammin huvittavia puolia. Vielä viime syksynä musta aina tuntui, että olen työntymässä susilauman raadeltavaksi. Pelkäsin nimenomaan opetusta edeltävänä päivänä ja yönä, en koskaan siinä luokan edessä. Olin kyllä ajat sitten tajunnut, että susia eivät olleet opiskelijat, vaan ihka omat pelkoni jotka riehaantuvat kun vain kuvittelin itseni seisomaan luokan eteen (kummittelevia muistikuvia peruskouluajoista, loputtomasta jännityksestä, kiusaajista, aikuisista jotka eivät eivät osaa tehdä mitään...). Nyttemmin susilauma on paljastunut pariksi vanhaksi, äreäksi villakoiraksi. Ne saattavat räkyttää edeltävänä yönä mutta eivät aiheuta sen kummempaa vahinkoa.

Tämä kaikki on niin hyvä sanoa pois juuri nyt; tänään mulla oli vuoden viimeinen opetus. Kaikki on hyvin. Kaikki muuttuu.