Lapissa.

Olen parahiksi toipunut viiden vuorokauden vatsataudista. Kinkku kypsyy uunissa. Äsken kävin ensimmäistä kertaa päiväkausiin ulkona, joella kävelyllä. Oli kaunista ja hiljaista, alakylän talot jäivät pian taakse. Sitkasta, laihaa tuulenpieksemää ja lumen köyristämää puuta. Mustaa ja valkoista. Ajatukset lähtivät lentoon. Häiritsevinä. Palasin aina horisontin viivaan. Se pysäytti joka kerta. Kaksi korppia lensi pitkin uomaa rääkkyen, yllättävän kimeällä äänellä. Hyvää joulua, rauhaa jokaiseen päivään.