sunnuntaina, marraskuuta 09, 2008

T-sanoja

Sain Villiinalta T:n. Jos luet tätä ja haluat osallistua, minä jakelen vuorostani aakkosia kommenttiosastolla.


Työ. Tässä olemassaolossa minun on tehtävä monenlaista työtä pysyäkseni hengissä tai ainakin jotenkin menossa mukana. Rakastan työtäni, enkä voisi kuvitella mitään minulle tällä hetkellä sopivampaa kuin kuvittamisen, taittamisen ja opettamisen kombinaatio. Toisinaan työ on hartiavoimin tehtyä, mutta toisinaan, kasvavassa määrin, se sujuu kuin...


Tanssi. Kun päästän irti jännityksistä, niin arkisesta toiminnasta tulee muotojen koreografiaa, ruumiin leikkiä juustohöylien ja likapyykkien ja lasertulostimien kanssa. Kuten kaikki Taide, myös tanssi kyselee mitä kauneus tai rumuus on tai toisinaan yksinkertaisesti vain roihuaa kauneutena, toisten tanssia on kaunis katsoa eläytyen ja oma tanssi tuntuu joka solussa kauneuden kokemuksena, siis suunnattomana helpotuksena. Tanssi musiikin tahdissa tanssilattialla tai olohuoneen lattialla keskellä päivää on ruumissa olemisen juhlaa. Rakastan sitä, kun ruumis on ensin jäykkä ja kaino, mutta lämmetessään ja päästessään rytmiin se muuttuu yhä elävämmäksi, ja lopulta se tekee asioita joihin en tiennyt sen pystyvän, nopeammin, yllättävämmin ja älykkäämmin. Eikä sillä taidolla ole enää mitään tekemistä itseni kanssa. Olen tanssinut afrikkalaisia tansseja, ne rytmit ja liikkeet ovat tavattoman iloisia ja maadottavia, koko ihmislauma tanssii niitä yhtenä hikisenä ruumiina. Kun liike breikin jälkeen vaihtuu toiseen ja sitten seuraavaan ja seuraavaan, on pakko laittaa ajatteleva mieli pois päältä ja antaa vaan yhteisen ruumiin tietää mitä pitää tehdä.


Taide. Tarvinneeko mun selittää?


Hei, oletteko huomanneet, miten upea on Quantum of Solace 007 –leffajulisteen Typografia? Huokaisen joka kerta kun ohitan bussipysäkin. Se suuri Q-kirjain, varmaan kustomoitu, ihana! Se miten nollat solahtavat sanojen sisään ohuina ja hivenen tummempina, ja se lopun toisiinsa selin oleva pari, seiska ja ase! Ah. Solace-sanan S on jännästi vähän isompi, sen alaviivakin on alempana kuin seuraavien kirjainten, ja sanat on jaettu riveille hieman orgaanisesti toisiinsa nähden. Kaunista.


Tietoisuus. Juuri nyt tuo sana tuntuu kovin maskuliiniselta, sellaiselta jota... palvon miehessä. Omassa miehessäni ja miehessä yleensä. Tietoisuus joka saa minut syttymään ja toisaalta suoristumaan itsekin. Onko ihme että miljoonat naiset itkevät kuunnellessaan Barack Obamaa? Tämä mies avaa ja lävistää meidät lujilla, oikeudenmukaisilla, kirkkailla sanoilla ja täyttää meidät suoruudella... kyllä, me pystymme, me toimimme, me rakastamme tässä maailmassa joka on niin mutkallaan ja rähmällään, mitä ikinä se vaatiikaan. Lauri kirjoittaa hienosti Obamasta tai pikemminkin siitä, mitä hän meille edustaa.


Toiminta. Sitä etten jää ajattelemaan ja kääntelemään asioita mielessäni vaan toimin silloin kun on sen aika. Viime päivinä minussa on avautunut omakohtainen oivallus, ettei oikeastaan ole niin väliä mitä teen, vaan miten teen. Olen kuullut sen sata kertaa, mutta nyt rupean tajuamaan mitä se tarkoittaa. Se on kuulkaa tavattoman helpottavaa! Olen ollut kova arpomaan pikkuasioissa, että olisikohan nyt hyvä keittää riisiä vai quinea-siemeniä ja teenkö virheen jos lepään sen sijaan että putsaisin pöydän ja millähän tavalla viisas ihminen siirtyisi lapsen syöttämisestä siihen että se syö itse? Olen alkanut tajuamaan, esimerkiksi lapsen kanssa, että ei sillä ole niin väliä mitä teen, kunhan teen mitä teen rennosti ja läsnäolevasti, parhaani mukaan. Poika on aina tehnyt itse aloitteen, kun sillä on ollut aika siirtyä johonkin uuteen vaiheeseen. En minä voi ajattelemalla ottaa selville, mikä on oikein.


Loput t-sanat ovat Tee, erityisesti Rooibos (vaikka täytyy myöntää että tässä kohdin olen vähän enemmän k-ihmisiä), ja Tapani/Tapio, joista jompi kumpi on melkein kaikkien läheisten miesten toinen nimi, Talo, jossa saan asua niin kauan kuin saan, mutta joka ei ole omaisuuttani, ja Tila - mitä muuta kuin tilaa täällä lopulta on?


Kymmenenkö näitä piti olla? No nyt tuli kyllä mieleen vielä Tähdet ja avaruus, yhdennellätoista hetkellä. Lempiviihdettäni. Ei niinkään blogi mutta se lehti.

8 kommenttia:

v kirjoitti...

Voin todeta, että itkin itsekin kuunnellessani Obaman vastaanottopuhetta.

Toiminta. Sitä etten jää ajattelemaan ja kääntelemään asioita mielessäni vaan toimin silloin kun on sen aika.

Oon miettinyt ihan samaa, sillä itekin arvon ja analysoin liikaa. Nyt syksyllä oon saanut paljon enemmän aikaan vain tekemällä ja energiaa seuraamalla kuin ajattelemalla. Samoin pelot ja epävarmuudet ovat jääneet tekemisen taustalle. Ehkäpä tuo tunnettu mainoslause pitää paikkansa: tee se.

Anu kirjoitti...

Joo, uskon, kyllä Obaman puheille ovat miehetkin lämmenneet yhtä laila! Niillä tuntuu olevan ryhdistävä ja "toivoa" herättävä vaikutus. En tarkoita toivoa tulevaisuuteen suuntautuvana vaan ihan tätä nykyhetkeä kirkastavana voimana.

Hauskaa kuulla taas, että tekeminen/toiminta on avautunut ja avautumassa sulle(kin)... astanga varmaan on ollut johdattamassa osaltaan, tai kuka tai mikä nyt on ensin, itsehän ryhdyit toimintaan josta sitten on seurannut lisää toimintaa :)

Oletkos kirjainta vaille? Jos olet, ota v!

Leena kirjoitti...

joo-tota, mä voisin yhen kirjaimen.

Lara kirjoitti...

Ai se on se Typografia! Maallikko kiittää. Olen nimittäin itsekin nautiskellut kyseisen leffajulisteen harmoniasta, miten siinä silmä lepää. Siinähän leffan nimi kiinnittää ensimmäisenä huomion; menee tovi, ennen kuin edes huomaa ihmishahmot. Ja vaikka ei sanojen merkitystäkään ymmärtäisi, niin tekstistä tulee heti sellainen Mmmmmm..... -fiilis. :-)

Anu kirjoitti...

Leena: Ota N. Niinku.

Lara: En mäkään muuten ymmärrä niiden sanojen merkitystä, eikä oo haitannu :)

Virpi kirjoitti...

No hitsi, päätin jo etten ala tämmöiseen, mutta näköjään naputan tähän että saisinko mäkin kirjaimen? Pliis joku helppo ja lempeä, hui!

Anu kirjoitti...

Virpi: Oisko L sitten semmoinen sopivan.

Anu kirjoitti...

Virpi: Oisko L semmoinen sopivan.