perjantaina, kesäkuuta 17, 2011

Maasta olen tullut, mutta mistä maasta!

Heh, tää on pelkkä vitsi että koetan kirjoittaa. Lapset hilluvat villeinä ympärillä. Kohta joku tulee ja rämäyttää tän kannen kiinni. Se on selkeä kannanotto, tai ei edes kannanotto vaan teko joka puhuu puolestaan. Ooh ja nyt tuli lisää lapsia avonaisesta ovesta. Hihii. Vitsi paranee vaan.

Allekirjoitimme eilen kauppakirjan talosta. Elokuussa muutto, sitä ennen remonttia ja pakkaamista ja sortteerausta. Tämmöistä tiluksilla, kuten Lauri elämän ulkoisia olosuhteita nimittelee. Siirrymme pääkaupungin ulkopuolelle asumaan, työt ovat edelleen täällä.

Tuossa meidän olohuoneen lattialla leikkii naapurin Lauri. Laurit, onko teillä asiaa?

Nyt tuli mies kotiin ja yhtäkkiä mulla onkin rauha kirjoittaa. Juuri nyt. Mies haalii kaikki ipanat syömään, keitto on ilmeisesti vetovoimaista koska mun jälkikasvu jo söi tovi sitten. Tai sitten se on tuo mies. Keittiöstä kuuluu kauhea kälätys, silkkaa siansaksaa, tyttö 1v 2kk on ruvennut "puhumaan", ja isommat perässä. Pättä pättä pättäj ii-jii-jii! Ohhoi. Aa-ua! Aa-ha!

Tää mielipuolinen kokeilu nimeltä elämä on viime aikoina laittanut tän roolihenkilön tosi koville. Mutta ei jaksa, puhutaan mieluummin vaikka kukista. Kukka! Pieni haltiakummityttö antoi mun aamulla haistaa taittamaansa ruusua, se oli humalluttava hetki. Ihminen tahtoo olla ruusu! Ihminen on. Ihmisen pihassa on monien ihmisten aikojen saatossa laittamat kukkaterassit, jotka ryöppyävät, pursuavat, räjähtävät unikoista, liljoista, koristetupakasta, purppuraisista päivänkakkaroista, lukemattomista lajeista joita en tunne. Kun katsoin sitä ruusua, toivoin hetken että se olisi ihmisen tekemä, että ihminen voisi tehdä jotain niin täydellistä, mutta ihminen vaan on ihmeellinen.

Kaaos on musta hyvä järjestävä periaate.
Aika vähän lisättävää.

Sanotaan nyt vaikka... metsä, vaikkei sitäkään lisätä tarvitse. Jos sanoo metsä, kuulostaa kauhean suomalaiselta, mutta ei me mitään suomalaisia olla, ehei!

Eilen ja tänään meillä oli vieras joka esiintyi ugandalaisena. Hah, Uganda! Amerikka. Kuvitelkaa.

maanantaina, kesäkuuta 06, 2011

Hys

Hahaa! Mulla ei ole mitään sanottavaa. Mä huomasin sen!

Tätä hiljaisuutta mä tahdon kuunnella. Kuuletko sä sen?

Ei ole aloitetta mihinkään. Pitää vaan hoitaa hommia kuunnellen ei-mitään oikein valppaasti. Olen hieman järkyttynyt, koska meidän talo-tarjous meni läpi. Vielä kuntotarkastus. Nyt vaan katsotaan mitä tapahtuu. Ajattelu ei tee mitään, eikä mitään ole tehtävissäkään juuri nyt.