torstaina, marraskuuta 06, 2008

Menossa mukana

Jotain on tapahtumassa.

Söin jälkiruoan ennen pääruokaa. Se ilahdutti mua. Kahvia ja hamppukeksin. Ei vitsejä, tai ihan vapaasti toisaalta! Kuka mitäkin rakastaa. Mä rakastan kauneutta ja ihmisiä. Kauneus ja ihmisten seura ravitsevat minua. Äiti sanoi että jo pienenä Anu aina heräsi säteilemään heti kun tuli vieraita. Sanoi sen vähän kirpeästi. Nyt äiti ja isä saavat vuorostaan olla vieraita, jotka tulevat taloon ja joille voin säteillä, mielelläni heidän kanssaan. Kauneus, kun kohotan katseeni ikkunaan, oli päivä miten musta ja märkä tahansa. Kiiltomusta, kaunis on tien pinta, sanoo graafikko. Kauneus on kuolemisen sivutuote. Kaikki tämä muuttuminen ja kuoleminen roihuaa kauneutena. Viimeiseen hengenvetoon, ja kummaa kyllä, vielä sen jälkeenkin. Kuoleminen ei lopu edes kuolemaan.

Ja toisinpäin. Kauneuden kokemus särkee sydämessä. Sydämen. Se repeää auki, kerta toisensa jälkeen. Kuura joka himmentää värit ja jäljelle jää pinnan alainen hehku, kehä ykkösen sinfonia tilhille, peiton mellakka siihen sointumattoman lakanan päällä, aina kun avaan aistini. Pääruuaksi oli spagettia ja mung-papukastiketta. Mahassa on lämmin, juustoinen olo. Poika nukkuu pakkasessa. Työt, sommitelmat, saavat odottaa vielä hetken.

Ihmettelen, mitä tämä kauneus oikein on, miksi se on? Ja toiset ihmiset? Kaikki tämä roihu. Kiitos! Ihan täysillä tässä maailmassa mukana. Eikä kuitenkaan, ja siltikin. Täytyy tuntea joka solua myöten kaikki mikä ilmenee. Päästää irti näistä jännityksistä, niinkuin nytkin teen, hei hei. Ei mun tarkoitus ole olla epäselvä tai kryptinen, sanat tunnustelevat tietään sisäänpäin kirjainten pimeydessä, tai siis ulospäin ruudun häikäisyssä. Naapurissa käynnistyy auto, ja itkuhälytin pärisee hetken.

Alt+tab vaan, ja olen rakkaiden velvollisuuksien parissa.

2 kommenttia:

Virpi kirjoitti...

Moi Anu,
Kauniisti kirjoitat kauneudesta, kiitos!

Anu kirjoitti...

Kiitos! Ei hitto, nyt vasta tajuan että säkin olet ruvennut bloggaamaan! Rupean heti seuraamaan mitä sä juonit. Kivaa! Päällimmäinen postaus oli heti kiintoisa. Itsekurilla ei mun(kaan?) tapauksessa ole mitään virkaa eikä tehoa, vain katsomalla ja seuraamalla mitä teen saatan lakata tekemästä jotain, jos on sen aika.