tiistaina, joulukuuta 15, 2009

Pieni tavallinen

Olo on kuin olisi perjantai. Eli väsyttää, voisi jäädä jo viikonlopulle, tai oikeastaan joululomalle. Kyllä, katselen yhä vaan tätä taipumusta vetää itseni vähän piippuun juuri ennen lomaa. Miehellä on ihan sama tapa. Poikakin on väsähtänyt, hän joka yleensä on niin reipas kaikissa sosiaalisissa tilanteissa, ei tahtoisi jäädä hoitoon, pyrkii syliin jos ympärillä on paljon ihmisiä... äidin ja isän väsymys välittyy häneenkin.

No, toisaalta katselen tätä aika tyynenä. Nyt se on näin. Ja vielä on tätä viikkoa edessä, mistä minä tiedän mitä tapahtuu?

Parhaani teen.

Mä näen niin paljon hyvää ja uutta tässä kaikessa, huomaan taipumukseni vähätellä hyvää, ja kiitän sitäkin helpottuneempana.

2 kommenttia:

Marikki kirjoitti...

Hyvää tiistai-perjantaita! Saas nähdä minkä päivän huomiseksi lykästääp :-).

Anu Välitalo kirjoitti...

:D
Ilahduttava kommentti, saas tosiaan nähdä! Ei voi ikinä tietää!