tiistaina, joulukuuta 29, 2009

Talvisia hajasanoja ja asanoita

Olen pojan kanssa yhä reissussa, nyt Keski-Suomessa minun vanhempieni luona. Mies palasi jo etelään töihin mutta tulee tänne vielä uudeksivuodeksi. Poika nukkuu, isäni on töissä ja äitini kaupungilla. Avasin koneen kirjoittaakseni, ja näköjään kirjoittamista tapahtuu, mutta nyt tuntuu ettei ole juurikaan sanottavaa. Kaikki on hyvin. Olen melkoisen väsynyt eilisestä matkustamisesta, ulkoilusta äitini ja pojan kanssa läheisillä hevostalleilla, hiihtämisestä, kalaseljanka-keiton valmistamisesta, illan iloisista sukulaisvieraista ja myöhäiseksi venyneestä juttelusta äitini kanssa.

Täällä on kaunista, yksikään myrsky ei ole yltänyt tänne ja niinpä puut notkuvat lunta, korkeita hattuja lintulautojen katoilla, suuria kinoksia joihin lapset ovat kovertaneet reikiä ja tunneleita. Hiekoitus ja auraus on jäänyt kaiketi pyhien johdosta retuperälle, kaduilla voi hiihtää ja vetää pulkkaa. Toisaalta kukaan ei ole myöskään ehtinyt avata latuja. Tänään lämpötila on noussut vain pariin pakkasasteen.

Lapissa oli niin kylmä että vietimme paljon aikaa sisällä, ulkoilut olivat reippaita täsmäliikuntoja. Viimeisenä päivänä opin uuden konstin: köyhän miehen kivijalka. Minä en ollut siitä kuullutkaan, mutta kun tarkemmin katsoi niin aika monilla kyläläisillä taisi olla sellainen. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä että pakkasten aikaan lunta lapioidaan kinoksiksi talon ulkoseiniä vasten. Säästää lämpöä.

Hassua että en ollut ennen huomannut moista. Pohjoisessa on monia tapoja joita en huomaa ennen kuin joku kiinnittää niihin huomioni. Kuten sitä, että kevättalvella harvan sen talon räystäissä riippuu rakaa suolattua lihaa kuivumassa.

Olen katsellut tietokoneen ja tietysti erityisesti netin käyttöäni. Voimat ovat rajalliset näin raskausaikana, ja nyt kun tullaan viimeiselle kolmannekselle niin niitä on koko ajan vähemmän. Koneella istuminen, sähköpostien, blogien ja facebookin tarkistelu vie erityisen paljon voimia, ihan suhteettomastikin verrattuna siihen käytettyyn aikaan. Ehkä mun täytyy jotenkin rajoittaa sitä huvikäyttöä koska asialliset hommat täytyy kumminkin hoitaa ja olisi mukavaa jos ei iltaisin olisi aina ihan lopen uupunut. Olen kaivannut enemmän liikuntaa mutta en ole tiennyt, mistä sen ajan ottaa... nyt tajusin että jospa koneella olemisesta. Katselen tässä vielä, että miten asian järjestäisin niin että se alkaisi toimia. Mutta tää on tärkeä juttu. Ehkä rupean käymään aamu-uinneilla vietyäni pojan hoitoon. Sitten saa vaan olla skarppina että jäljellä olevan ajan tosiaan käyttää töihin eikä lipsu.

Nyt taitaa muuten olla hyvä hetki sulkea kone ja joogata kun talossa vielä vallitsee rauha.

2 kommenttia:

hanne kirjoitti...

rauhaisia, antoisia joogahetkiä sinulle sinne Keski-suomeen, entiselle kotiseudulleni...

Anu Välitalo kirjoitti...

Kiitos! Sinulle myös avaria kaikkia hetkiä! Vai olet sinäkin täälläpäin kotia pitänyt.

Eilen oli mukava joogailla mutta tulevina päivinä voi olla haastavampi järjestää kun kohta tulee talo täyteen veljen suurperhettä (3 lasta on kai nykyään suurperhe).
Sitäkin suuremmalla syyllä niitä hetkiä kyllä kannattaa järkätä :)