torstaina, kesäkuuta 26, 2008

Päivitys.

Toinen viikko töitä alkaa olla lopuillaan. Toinen mokoma jäljellä. Nautittavaa, mutta vähän raskastakin. Unettomuus palasi rytinällä kolmisen viikkoa sitten ja jouduin ottamaan siihen nyt lääkityksen, tai oikeastaan sama lääke migreeniin ja unettomuuten. No, toivottavasti se nyt alkaa tepsiä. Mulla ei ole koskaan ennen ollut migreenin estolääkitystä, mikä on oikeastaan hassua koska mulla on kuitenkin ollut aika paha migreeni. Olen aina kuvitellut että voisin päästä siitä jollain jumpalla tai elintavoilla tai käsittelemällä sen syitä tai vähän valaistumalla. Se on vaan pahentunut vuosien mittaan. Raskaus- ja imetysaikaa lukuunottamatta.

Kuinka henkevää aloittaa sairauskertomuksella. Mutta menköön. Tämmöinen(kin) mä olen.

Illat tuntuvat tosi lyhyiltä. Nyt vasta tajuan, miten vähän työssäkäyvät ihmiset tapaavat lapsiaan. Mies on onnellinen kun saa olla vapaalla ja viettää kaiket päivät pojan kanssa. Heidän välinsä ovat kovasti lähentyneet entisestään. Mä nautin että saan syödä lounaan rauhassa, jutellen jonkun aikuisen kanssa.

Mun työhuone on erään järjestön tiloissa. Täällä on mukavia ihmisiä jotka ovat toivottaneet mut tervetulleeksi kahvipöytäänsä. Ja taitto- ja kuvitustyötarjouksiakin olen saanut.

Tavallinen olo. Tosi tavallinen.

2 kommenttia:

Villiina kirjoitti...

Mullakin kamala krooninen migreeni. Mikä estolääke sulla, on jos saan uteliaana kysyä. Mulle joskus kokeiltiin verenpainelääkettä, mutta tuli kamalan vetelä olo siitä.

Anu kirjoitti...

Triptyyli, tuntuu toimivan. Seuraavat kaksi kuukautta näyttävät, kuinka hyvin. Se on migreeninestolääke-unettomuuslääke ym - sitä on käytetty alunperin masennuslääkkeenä. Väsymys tulee siitäkin, aluksi, mutta se ei haittaa, aamuväsytys lakkaa muutamassa päivässä. (Iltaisin se kyllä väsyttää edelleen mutta sehän on ok).