Loistava olento

Mulla on työhuone! Mulla on työhuone! Mulla on... ai niin, enhän mä ole vielä allekirjoittanut sopimusta, ei mulla ole vielä mitään - edelliset työhuoneen vuokraamisyritykset silloin joskus vuosi sitten menivät järjestään myttyyn, paperit suunnilleen syttyivät palamaan juuri kun olin asettamassa kynän kärkeä viivan päälle. Työpöytä, arkistolaatikko ja muut kamat ovat maanneet kalliissa varastossa. Se oli varmaan ihan oikein, näihin saakka. Nyt olisi hyvä päästä päivittäin kotoa jonnekin työskentelemään, miehellä alkaa ensi viikolla isyyskuukausi ja meillä on niin ahdasta että maalaushommille ei kerta kaikkiaan ole tilaa.

Olemme sopineet erään ystävän kanssa että ensi syksynä hoidamme lapsia vuorotellen parina kolmena päivänä viikossa niin toinen pääsee aina omalle työhuoneelleen. Olen oikein innostunut. Juuri näin, ei poikaa kannata vielä mihinkään tarhaan laittaa, mutta että pääsee välillä vähän tekemään sitä työtä mitä rakastaa ja poika tapaa vähän muitakin ihmisiä.

Toivumme viime viikosta. Mulla meni unihommat reissussa uudestaan ihan sekaisin. Ja pojalla meni kaikki pasmat, mitä ne sitten lienevätkään, mutta se ilmenee siis kaikessa, unessa, syömisessä, mielialoissa. Ei me oltu kuin mun vanhempien luona miehen työmatkan ajan, ei sen hurjempaa. Ja minä kun kuvittelin että tässähän voisi kesällä lähteä jonnekin oikeen matkalle, vaikka Ahvenanmaalle pyöräilemään pariksi viikoksi, poika pyörävaunuihin (tai miksi niitä kutsutaankaan). Mutta jos paikan vaihtaminen on näin rankkaa niin ei mulla taida vielä olla voimia. Hoijaa.

Toisaalta, miehen kanssa olisi varmasti rennompaa kuin vanhempien. Olenko maininnut: Mies! Luukinttu. Hauska hoopo. Aivan loistava olento.