maanantaina, syyskuuta 14, 2009

Halauksen verran

Poika on taas kipeä. Nukkuu vaan. Hyvä niin. Taitaa peruuntua mun iltatyökeikka, kun mies on työmatkalla enkä viitsi/voi viedä kipeätä lasta sovittuun hoitopaikkaan.

Olen nyt joogannut ahkerammin kuin (koskaan?) ennen. Joka ilta jotain, ja muutaman kerran viikossa yli tunnin sessio illalla. Jos jää useana iltana väliin tai vähille, kuten usein silloin kun on enemmän pilatesta enkä ehdi, niin mielialat rupeavat heittelemään. Ja ruumis uupumaan ja sementoitumaan. Pilates on ihana laji ja se on parantanut mussa vaikka mitä, mutta kovin meditatiivista se ei tunneilla ole. Mun omat joogasessiot ovat kylläkin suloinen sekoitus venytyksiä, joogaliikkeitä, pilatesta ja mitä keho kulloinkin keksii, mutta hyvin hitaassa tempossa, tunnustelevan hengityksen mukaan, välirentoutuksineen.

Tuntuu, että nyt on PAKKO joogata, tai käy hullusti. Kumma kyllä, joogalla ei ole ainoastaan korjaava vaikutus, vaan välillä kun oloni on aivan loistava ja avoin, varsinkin mieli poikkeuksellisen tyyni ja sellainen negatiivisuus, joka on mulle oikeen tyypillistä, jossain, tiessään. Ja kaikki sujuu kuin tanssi, ja jos ei suju, ei se mitään. Mä en oikeen edes keksi mitään elämänaluetta johon tää "jooga" (sana tuntuu yhtäkkiä luokittelevalta, se on meditatiivista liikettä ja hengitystä ja olemista, vaikka sitähän jooga on) ei vaikuttaisi myönteisesti. Uni, ruuansulatus, rentous, mieliala, asioiden sujuminen, toisten ihmisten kanssa oleminen, vastustuskyky...

Olen pelännyt sitä että mies lähtee reissuun nyt kun mulla on niin haastavat ajat. Lähti lauantaina. Tähän saakka on ollut kivaa ja rauhallista ja ihanaa ja huimaa! Eilen kävin pojan kanssa Harakan saaressa ystävän näyttelynlopettajaisissa, ja päivä oli ihmeellinen. (Nyt makuuhuoneesta kuuluu merkillistä räpinää, täytynee lopettaa! Halaus.)

2 kommenttia:

ipi kirjoitti...

Minä toivon löytäväni joogan elämääni. Meillä päin ei oikein ole sopivia kursseja ollut tarjolla, enkä pelkän dvd:n katselulla ole saanut jutusta kunnolla kiinni. En niin, että saisin sen mukaan päivä"rutiiniin". Vielä jonain päivänä. Uskon ja toivon.

Anu Välitalo kirjoitti...

Moi ipi! Mäkään en tosiaan tee mitään "oikeaoppista" joogalajia, usein seuraan vaan mitä ruumis tahtoo tehdä ja siirryn asentoihin ja toistoihin hengityksen mukaan. Ne voi olla aika kummallisiakin ja hauskoja juttuja, onneks ei ole katsojia :) Suosittelen kokeilemaan! - Yksi kokenut hathajoogaope sanoi mulle rohkaisevasti, että se on kyllä ihan oikeaa joogaa, että tottelee vaan mitä ruumis ja hengitys tahtoo tehdä. Toki tätä on edeltänyt että olen käynyt jonkun verran tunneilla / katsellut kirjoja ja tosiaankin saanut vähän jutusta kiinni. Yhä tahdon oppia lisää, niitä oikeitakin asanoita, heittelen niitä sinne sekaan, vaikka juuri tällainen onkin juuri nyt mulle täysin hyvää ja oikein.

Etköhän säkin löydä joogasi tai vastaavan jotenkin jostain, elämällä on tapana järjestää tämmöset asiat kun niille on tilaus! Kerro sitten! :)