keskiviikkona, helmikuuta 25, 2009

Kuolema talossa

Kappas. Ei mun ollut tarkoitus kirjoittaa mutta tämä ikkuna oli auki, ja tässä sitä ollaan. Tuntuu hyvältä kirjoittaa omalla nimellä. Ja naamalla. Selkiyttää elämää. Ei ole mitään erillisiä saarekkeita. Jos vaikka, sanotaan, joku opiskelijani tai työnantajani tai opiskelukaverini eksyisi tänne, niin - tervetuloa vaan.

Hiirenloukut ovat napsaisseet jo kuusi pientä kaulaa poikki.

Joskus joulukuussa lintulautaa laittaessa ihmettelin, minne on kadonnut se suuri säkillinen maapähkinöitä ulkoeteisestä. Perheemme maalaispoika kertoi vieneensä sen joku aika sitten kellariin. Mitä hel-??? Kellariin! Mä juoksin, vaikka se oli tietysti pelkkää filmausta siinä tilanteessa. Maakellarin lattialta löytyi säpäleinen säkki ja muutama maapähkinän kuori. Harmailla pikku ystävillä oli ollut melkoiset orgiat. Niillä eväillä (räjähdysmäisesti) vahvistunut kanta on sittemmin rapsutellut ja kipsutellut ja kuopsutellut ympäri taloa.

Mulla on tässä kuussa ollut vain neljä migreeniä. Se on neljä vähemmän kuin viime kuussa, ja ennätys sitten viime kesäkuun. Nämä neljä ovat kyllä olleet aika rajuja, koska en ole käyttänyt kohtauslääkkeitä vaan potenut kivut alusta loppuun. Joka tapauksessa näyttää siltä, että jokin tai jotkin uusista konsteista ovat alkaneet tepsiä. B2-vitamiini, kamomillatee, jokailtainen itse tehty vyöhyketerapia. Kenties myös se jokin energeettinen asia mikä tapahtui sen yhden tyypin tapaamisessa. Olen jostain syystä myös laihtunut, en ole tullut syöneeksi yhtä paljon kuin tavallisesti - ehkä ruoka imeytyy paremmin enkä siksi ole niin nälkäinen, kuka tietää? En kyllä tahtoisi juuri laihtua, mutta toisaalta luotan että se muoto jonka ruumis omaksuu, kun voin hyvin, tuntuu hyvältä, oli se sitten millainen hyvänsä.

Mmm. Vielä kun tapaisin uudestaan sen jättiläishämähäkin vessassa , niin - hauska tappaa vanha tuttu.

4 kommenttia:

olematon kirjoitti...

Hyvä Anu, kill'em all :)

Ymmärrän ton saarekejutun. Ite oon suunnitellu jossain kohin esiinastumisen. Sitten kun on sen aika.

Ketä kävit tapaamas vaiko sitä josta joskus ollu puhetta?

Villiina kirjoitti...

Kiva nähdä sun naama :-)
Haluaisin kirjoittaa omalla naamalla ja nimellä myöskin...siinä on vain se ongelma kun on toi mielityö, en halua et blogi löytyy googlettamalla nimeäni. Se ei ole mikään "kaapistatuloasia" vaan saattaa oikeesti häiritä mun asiakkaan keskittymistä omiin asioihinsa. Ehkä joskus avaan superasiallisen blogin omalla nimellä ja naamalla :-)

Juhana Harju kirjoitti...

Hyvä kuulla vähentyneistä migreeneistä.

Anu Välitalo kirjoitti...

Olematon, vastasin sähköpostitse kysymykseesi.

Mä olin kattellut tätä "esiinastumis"-asiaa kauan mutta nyt se tapahtui suunnittelematta.

Villiina, joo, sä et tietenkään voi laittaa tän hetkistä blogiasi nimellä, sehän sotkisi töitä. Voin kuvitella että asiakkaalle olisi häiritsevää lukea terapeuttinsa henkilökohtaisia pohdintoja. Vaikka ei sun tekstit aina ole niin henkilökohtaisia, usein niissä on vaan yleisinhimillistä viisautta, mikä taas ei olisi häiritsevää vaan hyvää. Voin kuvitella, että jonain päivänä löydät hyvinkin luontevan tavan kirjoittaa toista blogia omalla nimelläsi.

Juhana, se on ihanaa, ja KIITOS sulle kaikesta tuesta ja avusta tässä asiassa! Tuntuu ihan erilaiselta kyetä nyt itse auttamaan itseään, vrt. se että on pakko kuljettaa kohtauslääkkeitä koko ajan mukana. Mutta kaikki on tietty vielä auki, seurailen mihin suuntaan asiat kehittyy, tää on jännittävää!