Kolopesijä

Ruokareseptit. Yhtäkkiä olen ihan tohkeissani, että on olemassa reseptejä, kirjat ja internet ovat pullollaan ruokaohjeita. Kaupasta saa mitä merkillisimpiä aineksia, seesaminsiemenistä ja chilipippureista etelän hetelmiin. (Ja jokin aika sitten musta tuntui, että kaupoissa ei ole tarjolla muuta kuin kammottavia esikäsiteltyjä valmismössöjä!) Huomenna on aikomukseni tehdä falafelpullia, kun vihdoin löysin niiden reseptin. Mä en osaa selittää miksi ruokareseptit tuntuvat yhtäkkiä niin ihmeellisiltä. Jotain ihmetystä siitä että paperilapulla tai internetsivulla voi olla peräkkäin pieniä mustia merkkejä jotka auki koodattaessa muodostavat toimintaohjeet kokonaiseen ruokalajiin. No mitäs siitä... onhan niitä raketinrakennusohjeitakin. Mutta se vaan on hienoa. Kiitos!

Tavalliset linnut. Takapihan metsäisessä rinteessä käy melske kun mustarastaat, punakylkirastaat, räkätit, talitintit ja sinitiaiset, punarinnat, naakat, harakat, varikset, fasaanit, sepelkyyhkyt ajavat kiihkoissaan toisiaan takaa, kantavat risuja, hiuksia ja heinänkorsia ylhäisiin asumuksiinsa, tonkivat rahisevaa lehtipeitettä, huutavat kuusten latvoissa. (Välillä olen kokenut että tää kaupungin lajikirjo on kovin yksitoikkoinen. Harvoin näkee uusia lajeja. Mainitsin tästä isälle joka on lintuharrastaja ja luettelin pihan lajistoa. No onhan tuossa jo, hän sanoi suopeasti.) Tavalliset linnut! Sepelkyyhkykin, kun se lepää puhelinlangalla kuin divaanilla, eleganttina kauluksessaan, huhuilee kaihoisasti. Naakka, kun se rävähtää jostain nurmelle kaikessa salaperäisessä harmaudessaan, nappaa toukan, nakkelee niskojaan ja huutaa lähtiessään: njäh! Mennä päivänä tuijottelimme pojan kanssa aivan vierestä vaahteranoksaan telakoitunutta punarintaa joka lauloi suoraan sydämestä - siltä se ainakin näytti, punainen rinta kaarella, kurkun höyhenet väristen. Siro nokka ei koskaan täysin sulkeutunut kiihkeiden säkeiden välillä. Se ei piitannut meistä, se lauloi!

...ja Saksalanharjulla tuulihaukka joka syöksyy alas pilvestä. Ja sinä, kun sun silmissä on ilvestä. (Vuokko Hovatta: Lempieläimiä)

Minähän en näinä päivinä tee juuri muuta kuin hoopoilen pojan kanssa ja laitan ruokaa. Siivoan sen verran ettei sotkua voi kutsua kaaokseksi. Muuten vain lepään, rentoudun ja meditoin. Vähissä ovat voimat, tai onhan minussa hurjasti voimaa kun jaksan valvoa. Tuntuu, että olen nyt löytänyt sellaisen rytmin, että jaksan. Lastekirja on jäissä, enkä ole tehnyt kasvimaalle mitään. Enkä monelle muullekaan asialle. Tuntuu, että olen löytänyt semmoisen olon ja kolon itsestäni, etten vaadi itseltäni enempää.

Veroilmoitus on pakko tehdä, vasen käsi tehköön. Itkuhälytin soittaa talitinttia.