perjantaina, maaliskuuta 19, 2010

Hyvää huomentaaamupäivää.

Linnut laulavat, tintit, tii tii tii, hyvin sinnikkäästi. Laulussa ei ole vielä täyden, puhkeavan kevään huikeaa huumaa. Keittiön pesuallas röyhtäilee, pulputtaa, yrittää vetää, mutta ei se kovin hyvin siinä onnistu. Mulla oli mieliteko uppoutua johonkin harrypottermaiseen viisaaseen satumaailmaan. Mutta nyt ei ole saatavilla nyt sellaista kirjaa (vaikka ystävältä tulikin aika kutkuttavia suosituksia, ehkä käynkin kirjastossa tänään...) ja sitä paisti istahdettuani tähän rauhassa koneen äärelle kahvikupposen kanssa mut valtasi hirmu hyvä ja levollinen olo. Rakkaus kuplii. En kaipaa mitään. Avasin Facebookin ja se avasi mun tietoisuuteen kaikki ystävät, ystävyyden, teidät kaikki. Kumma juttu, että Facebook kaikessa sarvipäisyydessään useinkin palvelee mua näin. Ihmeellistä, huudan! IHIME JUTTU!

Syntymä lähestyy. Kuten se on koko ajan lähestynyt. Kuten kuolemakin aina lähestyy... kaikki on lähellä!

8 kommenttia:

Anu Välitalo kirjoitti...

Sitä paisti, herkullinen kirjoitusvirhe jota ei raski korjata! Ehkä karjalanpaistia viikonloppuna. Mmm, paljon sipulia, juureksia, pippureita, laakerinlehtiä... vesi kielel!

Nuorallatanssija kirjoitti...

Hihi, no nyt taidan uskaltaa pyytää fbook-kaveriksi ;)

Anu Välitalo kirjoitti...

Hauskaa! Painan hyväksy-nappia. :)

e kirjoitti...

Nääh. Ei ne lähesty kuolema/syntymä. Kaikenpäivää synnyn/kuolen...

Ja sitten haen lapset päiväkodista :)

Anu Välitalo kirjoitti...

E,
mä arvasin et sä huomautat tosta :D

e kirjoitti...

Oon niin ennakoitavissa että. Oon tosi ihq :D

...vai meinasiksä tot päiväkodista hakemista :D

Anu Välitalo kirjoitti...

Nauratti lukee sun kommentti kun kirjoittaessa jo mietin voinko sanoa näin kun Joku ehkä tarkkana miehenä huomaa ettei se ole lopullinen totuus, ainoastaan ajallinen!

En arvannu sun päiväkotiin lähtöä mutta arvaan että moshasitte paluumatkalla!

e kirjoitti...

Pojan irakilainen päiväkotikaveri tuli päiväkodistya eilen suoraan meille kylään. Ei ehditty moshata ku lapset juoksi niin nopeasti kotia ettei ikinä. Yleensä menee perässä vetämiseks...

...Ja tietenkään en kaikenpäivää synny/kuole vaan tässä olen kuolema/syntymä. Loputtomasti-aina.

Mut sanoja vaan... Blim bläm blöm on ihan yhtä hyvin sanottu :D