perjantaina, maaliskuuta 27, 2009

Pehmoeläjä

Kahden viikon opetusjakso on ohi. Oli hauskaa ja raikasta. Oli ihanaa uppoutua uusien ihmisten kanssa aihepiiriin jota rakastan, ihanaa käydä lounaalla vanhojen opiskelukavereiden kanssa jotka nyt ovat töissä entisessä opinahjossa. Olen kiitollinen ja ihmeissäni siitä millaisia opiskelijoita kohtasin. Lempeitä, lahjakkaita, viisaita, huumorintajusia, avoimia, eläviä ihmisiä.

Hieman raskasta ja jännittävää oli myös. En nukkunut kunnolla kahteen viikkoon, jokin pinnanalainen jännitys sai heräilemään. En ottanut asiasta ongelmaa. Nyt kun rupeama on ohi, väsymys alkaa painaa. Lievä huonovointisuus ei ainakaan toistaiseksi ole kääntynyt migreeniksi. Ruumis yrittää toimia vanhan kaavan mukaan, rupeaa painumaan sykkyrään, jännittyy, käpertyy, ikäänkuin suojautuisi, vaikka onkin siten tuottanut vain vahinkoa itselleen. AUKI, sanon itselleni. Rentoudun ja avaudun. Olen ihan pehmeä. Koko olemassaolo tulee iholle. Se ei uhkaakaan minua vaan hivelee ja syleilee. Vaikka kevätaurinko tuntuu aluksi raa'alta. Huono olo väistyy vähitellen, ruumis oikenee. Aistit herkistyvät, tasapainottuvat.

Katsoin netistä ohjelmaa jossa Richard Dawkins koetti kaikin keinoin todistaa kaikille kirkonmiehistä ja poliitikoista opettajiin ja katsojiin, että evoluutio on totuus elämästä ja vain tieteellinen lähestymistapa voi tuottaa oikeata tietoa maailmasta jossa elämme. Olen iloinen ettei minun tarvitse todistaa mitään kellekään. Kaikki vain on niinkuin on. Eikö ns. darwinismikin ole lopulta vain sitä, että kaikki vain on niinkuin on ja tapahtuu niinkuin tapahtuu, ja olemme tässä ja nyt ja se on eräällä tavalla vääjäämätön seuraus siitä että olimme tuolla silloin, ei siksi että maailma toimisi syy- ja seuraus-idealla vaan siksi että... kaikki vaan on niin kuin on, ja se mitä oli, oli? Ehkä silmän mekanismi on aikojen saatossa kehittynyt alkeellisista valoherkistä soluista, mutta se on mennyttä, nyt on nyt, eikä muuta ole. Huu!

Jännää. Miten tieteilijät voivat uskoa käsitteisiin? Kuten syy? Tai seuraus? Eiväthän he pääsääntöisesti kai usko henkimaailman asioihin. Missä ne käsitteet heidän mielestään ovat?

Hmm. Tieteilijät. Siinä yksi käsite, minun päässäni. Kuinka helppoa olisikaan jäädä kyselemään kuvitteelliselta tieteilijältä vielä hieman lisää. Tunnen väittelyn kutsun lievänä jännityksenä hartioissa. Menen pehmeäksi. Hyvää yötä.

2 kommenttia:

Virpi kirjoitti...

Hei Anu, ihanaa että kirjoitat taas, olikin ikävä!

Täällä ulapalla on tyyntä myrskyn jälkeen, odottelen vain, milloin koneelle kasautuneet tekstit löytävät tiensä ulos.

Kaunista päivää!

Virpi

Anu Välitalo kirjoitti...

Voi olla vielä vähän harvempaa mun kirjoitustahti, ainakin vielä kaipaan lepoa virtuaalisesta vaikka nyt oliskin taas aikaa kirjoittaa.

Päivä on erinonmaisen kaunis! Naapurin rouva käveli juuri katua pitkin siksakkia, luulin hetken että se on humalassa mutta se taisi tehdä sitä ihan vaan ilosta! Taikka lätäköitä väistelläkseen, vaihtoehtoja on useita ja ne ovat hyviä!