torstaina, helmikuuta 28, 2008

Kuka

Kävin ystävän luona, jolla on vastasyntynyt vauva. Omani, joka on kokeillut tätä maailmaa jo viisi kuukautta, sai väsymyshepulin ja vastasyntynyt yhtyi konserttiin. Minä jäin heille pukemaan jäntevälle kaarelle vetävää, äänekästä poikamakkaraa ja hän lähti vastasyntyneen kanssa jännittävälle bussimatkalle. Lupasin työntää oven lujasti kiinni kunhan mekin saisimme siirrettyä itsemme ulos. Vaihdoimme ystävän kanssa ällistyneitä katseita. Tähän on tultu. Kyllä elämä muuttuu aina, aina. Eikä muutu mihinkään, tilanteet muuttuvat ja elämä on. Enkä nyt siteeraa mitään mainoksia.

Kerran makuuhuoneestamme alkoi kuulua äänekästä itkua. Avasin oven, ja siellä tämä oli, tämä uusi olento joka on tullut tupaan. Otin hänet syliin ja tuijotin hänen ammottavaa suutaan. Väreet kulkivat lävitseni. Mikä voima! Tunsin voiman väreilevän käsivarsiani pitkin, itkuun vääntyneet kasvot näyttivät jonkinlaiselta naamiolta, huuto kuulosti satunnaiselta muodolta jonka tämä voima sattui sillä hetkellä ottamaan.

Et sinä ole sitä miltä näytät!

Katselen usein poikaani suuren ihmetyksen vallassa. Mistä tuo on tullut? Miten tuo monimutkainen muoto on ylipäänsä mahdollinen? Tyhjästä ilmestynyt! Hetkittäin voin melkein nähdä hänen lävitseen, niin häilyvää ja haurasta on olemassaolo. Entä minä itse? Ei meissä ole mitään muuta eroa kuin että olen hikoillut täällä reilun kolmekymmentä vuotta pidempään. Yhtä hetkellinen olen minäkin, ruumiini pysyy kasassa hetkestä toiseen vain ihmeen kaupalla.

Kuka sinä olet?

Ei kommentteja: