torstaina, heinäkuuta 26, 2007

Keiton ihanuus

Kuuma! Keitin kattilallisen mahtavaa siskonmakkarakeittoa ja söin ahnaasti suuren, höyryävän kulhollisen. Jälkiruokakahvit olikin pakko juoda ilman paitaa. Hämmästellä kun alien puskee navan ylle kohoumaa jollain terävällä ruumiinosallaan. Se näyttää todella omituiselta. Minulla on usein tunne, että jokin vieras äly käyttää ruumistani testilaboratoriona. Viimeistään kahden ja puolen kuukauden kuluttua sitten tavataan, kummajainen.

Koska ruokahetki oli niin nautinnollinen, niin palaan siihen vielä, ymmärrättehän? Olin poiminut kasvimaalta korianteria ja ruohosipulia keiton mausteeksi. Aluksi keitto oli tulikuumaa, sen hieman jäähtyessä aloin erottaa yhä enemmän makuja ja tuoksuja. Siskonmakkarassa on hyvä tunnelma. Löysän makkaramassan pulautteleminen siansuolen sisältä kiehuvaan veteen on syvästi tyydyttävää. Kypsyneen makkaran koostumus suussa on miellyttävän sitkas mutta pehmeä, ihanan suolainen. Miten voisin vielä enemmän korostaa sitä, miten hyvää oli syödä ja miten hyvä olo on nyt? Syöminen! Rakastan syömistä! Olen aina tykännyt syödä kaikkea, mutta vasta viime vuosina syömisen ihmeellisyys on todella alkanut avautumaan. Jossain muotoiltiin, että ruoka on materian muotoon tullutta rakkautta ruumista kohtaan. Tuo lause kyllä tiivistää mun tuntemukset, selittää tämän kiitollisuuden. Ja itse kasvatetut ruoka-ainekset tekevät ruuasta erityisen arvokasta (vaikka enhän minä niitä tietenkään kasvata, ravitsen vain vähän ja raivaan lisää kasvutilaa). Minusta tavallinen lehtisalaatti on aina maistunut kohtalaisen tyhjänpäiväiseltä, nyt natustan meidän penkissä kasvaneita lehtiä joka leivän päällä ja ja saatan havahtua erityiseen salaatinlehti-mielitekoon.

Olen pukenut paidan päälleni. Alien on uinahtanut. Mustaa kahvia on vielä kupin pohjalla; taidan ottaa vielä yhden suklaakeksin sen kanssa. En enää keksi sanoja hyvälle!

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tää tulee nyt vähän puun takaa mutta mäkin olen nykyisin sitä mieltä että ruoka on ihana asia. Ja että se on, paitsi rakkautta omaa ruumista kohtaan, erittäin paljon konkretisoitunutta rakkautta toista (sitä vastapäätä istuvaa ja sulla myös vatsassa istuvaa)kohtaan. On mahtavaa kun rakkaus tuntuu ruuassa niin että huimaa ja saat sen mainiosti tuossa sanoiksi. Rakkaus ja rakkaus... elämä, elämän ilo.
Ja nyt hyppelen takaisin töihin.

Anu Välitalo kirjoitti...

Joo, Heidi, osuvasti sanottu. Huomasimme muuten tänä aamuna, että nyt on meidän eka hääpäivä, ja päätimme juhlistaa sitä, kuinka ollakaan, illallisella hyvässä ravintolassa.

Olisi muuten hauska joskus maistaa sun tekemää ruokaa :)