tiistaina, joulukuuta 26, 2006

Lämmöstä

Jos emme lämmitä takkaa, meillä on aika kylmä. Pari sähköpatteria löytyy, mutta niillä saa lämpötilan pidettyä tuolla viidentoista asteen kieppeillä jos ulkona on muutama aste pakkasta. Olemme jatkuvasti ylistäneet tätä asiaintilaa: lämpö ei ole koskaan tuntunut näin ylelliseltä! Takka sijaitsee olohuoneessamme paikalla, jolla olen useissa kodeissa nähnyt television. Sohva ja nojatuoli ovat kääntyneet takkaa kohti. Karvalankamatto kutsuu köllöttelemään tulen äärelle. Työpäivän jälkeen ei useinkaan tarvitse muuta tekemistä kuin liekkeihin tuijottelun ja vähän halailua. Takan hehku kietoo hiljaiseen, läsnäolevaan oloon. Liekit voivat myös olla hypnoottiset; joskus väsyneenä minun on koetettava pysyä hyvin tietoisena, jotta en ajaudu transsinomaiseen tilaan. Läsnäolo tuntuu paremmalta, voimakkaammalta kuin transsi.

Saimme saunan toimintaan noin viikko sitten. Joku ystävällinen sielu, entinen vuokralainen, on rakentanut sen vuosia sitten kellariin ja muuttanut pois melkein saman tien. Vanhojen hormien kunnostuksen jälkeen saunan käyttöönotto vaati vain hiukan tilkitsemistä ja siivousta ja nyt se on kirjaimellisesti tuliterä. Saunan lämpö on mieto, ilmanvaihto hyvä, löyly kipakka, kostea ja aromikas. Joulun alla meillä oli ystäviä kylässä: ahtauduimme pikku huoneeseen kaikki viisi, miehet ja naiset yhtä aikaa. Siinä sitten viskoimme vettä kiukaalle, jutustelimme, vilvoittelimme, lisäsimme pökköä pesään, heitimme lisää löylyä – kunnes huomasimme yli kolmen tunnin vierähtäneen näissä puuhissa. Lämmön äärellä.

Puusaunan lämpö voitelee, hellii, palauttaa. Eräs tuttu kerran ehdotti, että sen sijaan että puhuttaisiin puusaunasta ja sähkösaunasta, olisikin sauna ja kuumio. Sähkösauna, kuumio, on mukava, siellä on hyvä lämmitellä peseytymisten välillä, joskus löylykin on aika pehmeä kun lähtölämpötila ei ole liian kuuma, se on kätevä kiireiselle - mutta ei se tosiaan ihan oikealta saunalta tunnu.

Tai sanoista viis, saunominen on ihanaa.

Olen hyvin kiitollinen lämmöstä, joka kutsuu rentoutumaan ja hiljentymään, ja jonka äärellä nykyhetki tuntuu niin voimakkaana ja todellisena.

Ei kommentteja: