tag:blogger.com,1999:blog-25776041.post497636147501956721..comments2023-05-13T09:47:46.283+01:00Comments on Hiljainen tienoo: Lapsen kanssa.Anu Välitalohttp://www.blogger.com/profile/17074906138999719360noreply@blogger.comBlogger3125tag:blogger.com,1999:blog-25776041.post-87536326283852738372009-01-14T21:23:00.000+00:002009-01-14T21:23:00.000+00:00En usko minäkään, että raivostumalla saat aikaisek...En usko minäkään, että raivostumalla saat aikaiseksi mitään pojan syömisten suhteen. Enkä usko, että tuon ikäisen kuuluukaan käyttäytyä. Sama kuin odottaisi muurahaiselta tai valaalta <I>oikeanlaista käytöstä</I>. <BR/><BR/>Aikanaan kun omaa raivoani purin niin osittain helpottavana ajatuksena oli se, että raivo herää siinä tilanteessa kun <I>ei voi/osaa tehdä mitään</I> ja kun juuri siinä tilanteessa pitäisi <I>ehdottomasti tehdä jotain</I>.<BR/><BR/>Ota Raivo ystäväksesi.karhurannanesahttps://www.blogger.com/profile/10319516037357625896noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-25776041.post-54901367832217182372009-01-14T12:36:00.000+00:002009-01-14T12:36:00.000+00:00Mä pelkään hallitsematonta raivoa. Kuollakseni, ka...Mä pelkään hallitsematonta raivoa. Kuollakseni, kai. Ei raivo mulla edes varmaan olisi hallitsematonta, mutta isäni suuttui usein hallitsemattomasti ja sitä pelkoa on mussa yhä. Paljon. Mutta pitääkin kokeilla mitä on antaa sen tulla ulos, kuitenkin ilman että raahailen poikaa tukasta ympäriinsä... :) Tosin en mäkään usko että raivostuminen se saa pojan "käyttäytymään", se on taas ihan eri juttu. Ehkä sen ei toistaiseksi kuulukaan käyttäytyä.<BR/><BR/>Näen että tuo ruuan "pyhyys" on kans ihan vaan suoraa perintöä lapsuudenkotoa. Ruokahan maatuu hienosti ja eletään maassa jossa sitä riittää vaikka vähän pottumuusia jäiskin pöydänjalkaan kokkaroitumaan. Lapset ei vaan... ole tekemässä samoja asioita kuin me. Ne ei ole syömässä lautastaan tyhjäksi, ne on täällä tutkimassa ja kokeilemassa ja ihmettelemässä, niinkuin mekin tietysti lopulta.<BR/><BR/>Niin, lapset ovat vuoronperään jommankumman perään... surettaa toisinaan kun poika on jo melkein puolet elämästään ollut enemmän sen perään joka on harvemmin saatavilla, hän joutuu pettymään karvaasti joka aamu. Nyt se pelko & pettymys että isä menee pois, on välillä aika hysteeristä. Tänäkin aamuna... no joo. Tilanne on mikä on, se on vaan otettava sellaisenaan, kun muuta ei ole. Voi kuunnella herkästi ja olla läsnä, ehkä jossain hetkessä avautuu jokin uusi, yllättävä toiminta. Tai sitten aika vaan tekee tehtävänsä. <BR/><BR/>Kiitos vertaistuesta Olematon. :)Anu Välitalohttps://www.blogger.com/profile/17074906138999719360noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-25776041.post-88755100226244007192009-01-14T08:20:00.000+00:002009-01-14T08:20:00.000+00:00Tässä vähän vertaistukea...Meillä lapset ovat vuor...Tässä vähän vertaistukea...<BR/><BR/>Meillä lapset ovat vuoron perään olleet enemmän jomman kumman perään ja molemmat aikuiset ovat vuoron perään saaneet olla <I>hylättyjä</I>. <BR/><BR/>Samoin kausittain tulee vahvaa riippuvuutta toisesta tai molemmista. Niin että lapsi ikään kuin tulee kausittain riippuvaisemmaksi jotta hän voi sitten astua rohkeammin ulospäin. Sitoutuu/vapautuu. Hakee turvaa tulemalla lähemmäs ja hakee itsenäisyyttä astumalla ulospäin. Käy ikäänkuin ulkona kokeilemassa ja tulee sitten turvaa hakemaan jotta uskaltaisi astua seuraavalla kerralla pidemmälle.<BR/><BR/>Meillä molemmat lapset ovat heittäneet ruokaansa ja suoraan sikailleet sillä. Ovat kauhoneet ruokaa lautaseltaan (siis käsin) ja sitten tursottaneet sitä sormiensa välistä. Ja tämän he ovat tehneet kun molemmat vanhemmat ovat vuoron perään kihisseet vieressä. Poika ei enää visko ruokaa, mutta Tyttö viskoo välillä. Tyttö myös lorottaa maitoa suoraan nokkamukista lattialle, päälleen, pöydälle jne. Puuroa Tyttö kauhoo lautaseltaan, lössäyttää pöydälle ja taputtelee sitten tasaiseksi puuro matoksi.<BR/><BR/>Kaikki lapset eivät suinkaan teen näin. Tuttujen lapset syövät siistisi ja ovat aina syöneet. Jotkut lapset jopa inhoavat kaikenlaista epäsiisteyttä.<BR/><BR/>Kun Poika aloitti ruualla pelaamisen, mikä tarkoitti mm. sitä että koko lautanen ruokineen päivineen viskattiin lattialle, yritimme kaikenlaista. Tiukkaa kieltämistä. Sitä ettei huomioi ei-toivottavaa käyttäytymistä eli ettei anna palautetta ei-toivotusta käyttäytymisesta kielteisessä/myönteisessä muodossa. Räjähtämistä. Mikään ei varsinaisesti meillä auttanut. Ruualla leikkiminen jatkui Pojalla aikansa ja sitten se loppui. Tyttö muuten leikkii ruualla, josta ei välitä tai leikkii jos ei selvästi ole oikein nälkä.<BR/><BR/>Näkisin, että lapset ovat opettaneet ainakin minua ilmaisemaan hankalia (raivo, viha) tunteita. Kun Poika oli vielä pieni <I>pidin jotenkin sopimattomana korottaa ääntäni</I>. Nyt en pidä. Ääntä lähtee jos on tarvetta. Lapsethan ovat luontevia raivonsa ja tyytymättömyytensä kanssa. Vanhemmat ovat monesti oppineet <I>hallitsemaan</I> esim. vihaansa, mutteivat ole oppineet ilmaisemaan sitä. Hallitseminenkin on monesti vain sitä että vihaa työnnetään pois itsestä. Viha suljetaan ja padotaan, sitä hallitaan kaikenlaisin vippaskonstein, mutta vihatonta ihmistä ei ole.<BR/><BR/>Niin ja mikään ei tietenkään ole pyhää. Ei mikään. Kysy vaikka kuolemalta.karhurannanesahttps://www.blogger.com/profile/10319516037357625896noreply@blogger.com